Syyslomalla oli hyvää aikaa käydä katsomassa lähiseudun sotahistoriallisia nähtävyyksiä. Lokakuinen sää suosi retkiä, sillä aurinko paistoi ja lämmintä oli poikkeuksellisen paljon. Kohteet olivat osin tuttuja, lähistöltä löytyviä Salpalinjan rakenteita. Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-1941 ja 1944 itärajan puolustuslinjaksi. Mittaa sillä on 1200 km ja se kulkee Virolahdelta Savukoskelle. Varmaakin jokaisen itäisen kunnan alueella on jotain jäänteitä Salpalinjasta.
Lisätietoja ja kartat kohteista löytyvät helposti Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkunasta (kyppi.fi). Sieltä voi valita paikkakunnan ja minkätyyppisiä tietoja haluaa. Kohteita löytyy arkeologisista kohteista kulttuuriympäristökohteisiin. Suosittelen lämpimästi sen käyttöä. Ihan kivaa ajankulua on etsiä kohde kypin sivuilta ja katsoa, miltä kohde näyttää maastossa.
Ensimmäinen kohde oli aivan tien 62 tuntumassa. Kyppi kertoi, että siellä olesi Salpalinjan panssariesteitä.
 |
| Museovirasto, kulttuuriympäristön palveluikkuna. |
Osa matkaseurueesta oli käynyt siellä ennenkin, joten löysimme paikalle nopeasti. Harmillisesti aluetta oli runneltu, sillä aivan kohteen vieressä on iso soramonttu. Ilmeisesti osa Salpalinjan panssariesteistä on hautautunut ikiajoiksi soramontun alle. Tältä kohde näyttää nyt.
Seuraava kohde oli Pitkäjärven puolustusvarustukset muutama kilometri Viljakansaaren risteyksestä Ruokolahdelle päin. Alueella on nähtävissä oikein kaunis pätkä Puumala-Ruokolahti -tietä. Tie ylittää vanhan yksiholvisen kaarisillan ja paikalliset kutsuvatkin aluetta Kaarisillaksi. Kapeikko on ollut puolustuksellisesti merkittävä paikka, koska se on ollut ainoa kohta, josta olisi mahdollisesti päässyt panssarivaunuilla kulkemaan. Kapeikon molemmin puolin on selvästi näkyvät panssariesteet, jotka nyt matalan veden aikana olivat oikein hyvin näkyvissä.
 |
| Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna. |
 |
| Vanhaa Puumala-Ruokolahti -tietä. |
 |
| Kaarisilta vanhalla Puumala-Ruokolahti -tiellä. |
 |
| Panssariesteitä 62-tien varrella. |
Seuraavana päivänä ylitimme lossila Kietävälän virran Sulkavan puolelle ja kartturina opastin kuskia ajamaan kohti Sarsuinmäen tykkipattereita. Tie kiemurteli läpi syksyisen eteläsavolaisen kumpuilevan maaston kohti "keskelle ei mitään". Siltä ainakin tuntui ja ihmettelin ääneen, miten tänne keskelle metsää on rakennettu tällaiset sotavarustukset?
Korkean mäen päällä on ollut kaksi ranslalaista Canet 152/45 C-mallin tykkiä, joiden kantama on 21 km. Täältä on siis pystytty hyvin suojaamaan alueen vesistöjä, joita pitkin vihollinen olisi mahdollisesti tullut. Alueella on myös patteristoon kuuluvia betonirakenteita, joihin pääsee sisälle. Patteristo on rakennettu välirauhan aikana 1940, mutta sieltä on ammuttu vain koelauksia. Tykit siirrettiin pois jatkosodan aikana lähemmäksi rintamaa. Nyt nähtävissä on 1994 paikalle tuotu museotykki. Hieno kohde tämäkin.
 |
| Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna. |
 |
| Museotykki. |
 |
| Kuva tykistä patterin sisältä. |
 |
| Toisen tykin paikka on tyhjä |
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, vaan mielenkiintoisia kohteita voi löytää ihan lähietäisyydeltä. Itselleni on ollut tämä Kulttuuriympäristön palveluikkuna varsinainen aarreaitta. Tänne on koottu niin arkeologisia kuin moderneja rakennetun ympäristön kohteita.
Tällä kertaa tämä kirjoitus, ensi kerralla jotain muuta.
Kuvat
Kartat: Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna
Valokuvat: Merja Vihanto
Lähteet:
Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna
Saimaa Geopark, Sarsuinmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti