Ainan ihmeellinen matka Kiovaan

”Matkaliput ja henkilöllisyystodistukset”. Aina hätkähti, kun konduktööri ilmaantui vaunuun ja pyysi lippuja nähtäväksi. Tätä hän oli pelännyt koko matkan, mutta oli päässyt Pietariin saakka ennen kun niitä kysytiin nyt ensimmäisen kerran. Hän oli matkustanut kaksi päivää yhtäjaksoisesti Kiovasta ensin Moskovaan ja sieltä Pietariin. Kotiin oli enää muutaman tunnin matka, eikä mikään saanut nyt mennä pieleen. Hän oli väsynyt, nälkäinen ja jännittynyt kotiväen tapaamisesta, joita ei ollut nähnyt neljään vuoteen. Aina etsi laukustaan kaksi kallisarvoista paperia, junalipun Suomeen ja todistuksen, joka kertoi hänen olevan rintamalta palaava sairaanhoitaja. Häntä oli neuvottu pysymään rauhallisena, katsomaan silmiin ja vastaamaan kysymyksiin niin hyvällä venäjällä kuin suinkin osasi. Ja osasihan hän. Hän oli ollut viimeiset neljä vuotta Kiovassa venäjää puhuvassa perheessä kotiapulaisena, joten kyllä hän osasi kieltä oikein hyvin.

Konduktööri otti Ainan paperit ja tutki niitä hetken. ”Kovin olet nuoren näköinen sairaanhoitajaksi” hän totesi. Mutta ennen kuin Aina ehti vastata mitään, junan pilli vihelsi ja juna nytkähti liikkeelle. Konduktööri ojensi paperit takaisin ja riensi eteenpäin. Kädet täristen Aina laittoi paperit takaisin laukkuunsa.

Olen kirjoittanut mummostani Ainasta jo kirjoituksessa ”Rakkaustarina ilman onnellista loppua”, josta voit lukea Ainan ja Uunon tarinan. Minun oli tarkoitus kertoa Ainasta myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt tuntuu olevan tähän oikea hetki. Alkuperäinen tarkoitukseni on ollut yrittää etsiä enemmän dokumentteja tarinan tueksi, mutta valitettavasti niitä ei ole kovinkaan paljon saatavissa. Tämä tarina perustuu siihen, mitä mummoni on minulle kertonut ja mitä näistä kertomuksista muistan. Voitte uskoa, miten minua harmittaa, että en ymmärtänyt aikanaan kirjoittaa asioita ylös. Nyt nämä tapahtumat ovat muistini varassa, mutta toivon, että edes nämä jäävät jälkipolville muistoksi rakkaasta Aina-mummosta ja hänen uskomattomista seikkailuistaan.

Aina Juhanantytär Ojala syntyi marraskuussa 1902 Lappeen pitäjässä, Simolan Kälvelän kylässä. Isä oli työmies Juhana Antinpoika Ojala ja äiti Lemin pitäjästä kotoisin oleva Rekina Joonaantytär Ahonen. Elettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa ja valtakuntaa hallitsi tsaari Nikolai II.

Ojalan perhe asui pienessä mökissä Ruokosen järven rannalla. Joitakin vuosia sitten ajelimme seudulla ja yritin etsiä mökin paikkaa, mutta eihän sitä enää löytynyt. Minua kuitenkin viehätti järven rantaan menevä hiekkatie ja mielessäni näin pienen tytön juoksentelevan paljasjaloin tietä pitkin. Vähän matkan päässä hiekkatien varressa oli aution näköinen huvila. Mummoni kertomus venäläisestä perheestä, joka vietti kesiään Kälvelässä, nousi mieleeni. Ehkä tämä oli juuri se huvila, jossa mummo oli nuorena tyttönä lapsenpiikana. 1900-luvun alussa on käsittääkseni ollut tavallista, että venäläinen herrasväki vietti kesiään Suomen puolella. Myös Kälvelän kylä sai joka vuosi kesävieraita. Perheen molemmat vanhemmat olivat kiovalaisia lääkäreitä ja Aina pestattiin hoitamaan perheen kahta lasta. 

En tiedä, oliko Aina useampana kesänä lastenhoitajana, mutta ainakin kesällä 1914 hän oli. Aina oli silloin 12 -vuotias. Perhe piti Ainasta ja lapset olivat kiintyneet häneen. Kesän kääntyessä loppupuolelle perheen vanhemmat ehdottivat, että Aina lähtisi heidän mukaansa talveksi Kiovaan. He tulisivat seuraavaksi kesäksi jälleen Suomeen ja Kälvelään. Aina suostui ja sai myös vanhemmiltaan luvan lähteä. Kuinka väärässä he olivatkaan.

Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt jo heinäkuussa 1914, mutta ilmeisesti se ei vielä silloin koskettanut Suomea ja Venäjää. Mummon kertoman mukaan sota syttyi hänen ollessaan Kiovassa, mutta ilmeisesti se saavutti Kiovan vasta talven aikana. Sodan aikana ei ollut mahdollista lähteä Suomeen, joten Aina jäi jumiin vieraaseen maahan.

Mummo kyllä kertoi jotain ajastaan Kiovassa, mutta harmillisesti olen unohtanut paljon asioita. Se on ainoastaan jäänyt mieleeni, että perhe piilotti juutalaisia. Juutalaisten vainoaminen ei siis liity pelkästään toiseen maailmansotaan, vaan heitä on vainottu jo paljon aiemmin. Juutalaisia piilotettiin talon kellarissa, jonka suuluukku oli peitetty matolla ja pöytä laitettu sen päälle. Olen iloinen, että mummoni oli perheessä, joka auttoi juutalaisia parhaansa mukaan.

1900-luvun alun Ukrainan juutalaisten kohtalo lienee useimmille tuttu Viulunsoittaja katolla -musikaalista. Se sijoittuu pieneen, ukrainalaiseen Anatevkan kylään. Kylän juutalaisyhteisö hajotetaan ja myös maitomies Tevjen perhe joutuu pakenemaan. Olin varsin hämmästynyt, kun hoksasin, että musikaalin tapahtumat sijoittuvat kuta kuinkin siihen aikaan, kun mummoni oli lähellä sen kuvitteellisia tapahtumapaikkoja.

Ainan elämän neljä vuotta kului Kiovassa ja lopulta sota loppui. Elettiin vuotta 1918 ja Aina oli silloin 16-vuotias. Suomi oli itsenäistynyt, eikä rajojen ylittäminen ollut enää yksinkertaista. Perhe ei enää lähtenyt Suomeen, mutta Aina piti jotenkin saada palautetuksi kotiinsa. En tiedä miten asia teknisesti tehtiin, mutta lääkäriperheen avustuksella Ainalle laadittiin henkilöllisyyspaperit, joissa hänen sanottiin olevan sairaanhoitaja. Näin hän voisi kysyttäessä sanoa olevansa rintamalta palaava hoitaja, joka oli menossa kotiinsa. On vaikea kuvitella, millaisia seikkailuja Aina koki palatessaan yksin kotiin väärennettyjen papereiden turvin. Matka kuitenkin onnistui ja Aina pääsi Suomeen.

Venäjän kieli säilyi mummon mielessä läpi koko hänen elämänsä. Vielä 1980-luvulla hän kävi venäjän kielen keskustelupiirissä Varkauden kansalaisopistolla.

Tämä tarina Ainan ihmeellisestä seikkailusta Kiovaan ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä halusi tulla kirjoitetuksi juuri tänään, 26.2.2022, kun ukrainalaiset jälleen kerran joutuvat aseellisesti puolustamaan omaa maataan ja taistelut Kiovassa kiihtyvät.

Simolan asema, josta todenäköisesti Ainan seikkailu Kiovaan
alkoi 1914 ja johon hän saapui 1918.
Kuva: Finna, Etelä-Karjalan museo, tuntematon kuvaaja.

Mummosta ei ole säilynyt nuoruudenkuvia. Tämä on
yksi varhaisimmista, ehkä 1940-luvulta.
Kuvaaja tuntematon.