Universumi antaa inspiraation

Luovan kirjoittamisen ryhmä on kokoontunut jo muutamia kertoja. Saamme aina seuraavaa kertaa varten uuden tehtävän, jonka palauttamiseen on muutama päivä aikaa. Tämän viikon tehtävä oli se, että universumi antaa inspiraation. Piti ottaa omasta kirjahyllystä satunnainen kirja ja avata se umpimähkään. Sen lauseen, mikä ensimmäisenä osuu silmään, tulisi sisältyä omaan kirjoitukseen. Tekstin tyyli muuten täysin valinnainen, pituus noin puoli arkkia. No, ehkä tästä tuli hieman pitempi, mutta tehtävä todellakin inspiroi. Ei liene yllätys, että ympäristö sijoittuu menneeseen aikaan, ehkä noin sadan vuoden taakse. Tapahtumat ovat täysin keksittyjä, samoin ihmiset. Tällä tarinalla ei siis ole mitään todellisuuspohjaa. 

Ai niin, kirja on Steinbeckin Eedenistä itään. Lainattu lause on kursiivilla.

Konsta avasi hiljaa aitan oven, kiepsahti Eeditin viereen ja suikkasi suukon tämän poskelle. Oli jo aamu ja ensimmäiset auringonsäteet hiipivät hämärään aittaan hirsien välistä.

- Eeti, kuuntele tarkkaan. Jos minua kysytään tänään, sinun on sanottava, että olin kotona koko yön.

- Mitä sinä puhut? Minä odotin sinua. Eedit kömpi unisena peiton alta.

- Kuule, on sattunut jotain ja minun on lähdettävä. Muista mitä minä sanoin. Tulen kyllä takaisin.

Sitten Konsta oli jo poissa. Hämmentyneenä Eedit nousi ylös, sijasi vuoteen ja lähti hoitamaan aamuaskareitaan.

Aamupäivällä nimismiehen kiesit ajoivat pihaan. Eedit kurkisti ikkunasta. Kurkkua kuristi. Mitä se nyt tänne. Sitten muistuivat mieleen Konstan aamuiset sanat. Eedit katsoi peloissaan anoppiaan, joka puuhasi aamuateriaa uunin edessä.

- Nimismies tulee, sai Eedit sanottua hiljaa. Samassa porstuassa jo kopisi ja nimismies astui sisään.

- Päivää taloon, nimismies toivotti ja otti lakin päästään.

- Päivää, päivää. Milläs asialla se nimismies on? Vanha emäntä nosti katseensa puuropadasta.

- Konstantti Valtosta etsitään. Missähän mahtaa olla?

- Nimismies on hyvä ja istuu. Ottaahan hän kahvia? Eeti, laitahan kupit pöytään. Ota ne paremmat posliinit, anoppi vielä supisi Eeditille, joka oli jo menossa astiakaapille sydän pamppaillen.

- Mitäs se meidän Konsta, miksi nimismies kyselee? Laitahan myös vehnästä pöytään. Viimeiset sanat oli tarkoitettu Eeditille.

- Kylällä tapeltiin viime yönä ja Markkasen Kalle sai puukosta. On aika huonona. Teidän Konsta nähtiin tappeluporukassa. Pitäisi jututtaa.

- Miehet lähtivät aamulla Vehkasuolle katsomaan, josko sen ojittaisi pelloksi. Tulevat puoliselle. Ikään kuin sanojensa vahvistukseksi anoppi jatkoi pontevasti kauhan pyörittämistä padassa.

- Entäs Eedit, mitä sinä tiedät Konstan kuluista viime yönä? Nimismies käänsi katseensa Eeditiin.

Eedit mietti, mitä uskaltaisi sanoa. Miten suuren synnin tekisi, jos valehtelisi? Ja vielä virkavallalle.

- Konsta oli kotona koko yön. Aitassa oltiin. Eeditiä pyörrytti ja hän tunsi punan kohoavan poskilleen. Varmuuden vuoksi hän niiata niksautti ja painoi katseensa kohti kenkien kärkiä.

Nimismies katsoi epäillen Eeditiä. Ei näistä nuorista vaimoista voinut olla varma, mitä puhuivat miestensä puolesta.

- No olkoon. Mutta Konstantti Valtosen on ilmoittauduttava minulle, kun palaa. Se teidän on hänelle sanottava. Nimismies hörppäsi posliinikuppinsa tyhjäksi, kiitti ja painoi lakin päähänsä. Vehnänen oli maistunut kahden palan verran.

Kohta kuului porstuasta oven kolahdus. Eedit huokaisi helpotuksesta ja otti anopin tarjoaman kahvikupin. Hän istui tuvan penkille ja tunsi ensimmäisen kerran sydämensä alla uuden elämän hennon potkaisun.

Kuvituskuva. Lappee, Tirilä, Vanha-Mielo.
Finna. Lappeenrannan museot.
Kuvaaja: R. Virtanen 1955.