Karjapaimen Sipi Matinpojan laitumilla

Sipi Matinpoika on jo pitkään halunnut tarinansa kerrottavaksi. Hänen tarinansa selvittäminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa, sillä Satakunta, missä hän asui, on minulle täysin vierasta aluetta. Sipi perheineen on liikkunut Satakunnassa, Porin, Ulvilan ja Kullaan alueilla ja paikkojen hahmottaminen aluetta täysin tuntemattomalle, on ollut hankalaa. Lisähankaluutta toi se, että olin jossain vaiheessa tehnyt virheellisiä tulkintoja Sipin vanhemmista, joten tämän sotkun selvittäminen vei aikansa. 

Länsi-Suomi on muutenkin haasteellista tutkittavaa itäsuomalaiselle. Sukunimet puuttuvat ja vaihtuvat sopivasti talojen mukaan, missä perhe on asunut. Itä- ja keskisuomalaiset suvut ovat tässä suhteessa helppoja ja onneksi suurin osa tutkittavista suvuistani on tältä alueelta. Kaikilla on oma sukunimi ja naiset ovat kulkeneet synnyinsukunimellään läpi elämän aina vuoden 1929 avioliittolakiin saakka.  

Nyt Sipin tarina on kuitenkin valmis kerrottavaksi. Sigfrid Mattsson eli Sipi Matinpoika syntyi helmikuun pakkasten aikaan 1747 Porin Härpössä (Harjunpää) vanhemmilleen Matti Mikonpojalle ja Anna Jaakontyttärelle. Sipin lapsuudesta ei ole tietoa, mutta hän lähtee lapsuudenkodistaan 24 vuotiaana ja suuntaa Ulvilaan. Seuraavina vuosina 1770 - 1775 hänet löytää everstinna Gretha Lisa Hakellbergin emännöimästä Sunniemen kartanosta renkiväen joukosta. 

Sunniemen kartanon päärakennus. 
Kuva: Finna, museovirasto.

Kartanossa on piikana Ulla Matintytär. Ullan ja Sipin välinen lempi leiskahtaa kovaan roihuun. Nuorten rakkautta ei voi pidätellä, joten kun nuoripari vihitään lokakuun lopussa 1773, on Ulla jo näkyvästi raskaana. Ulla on 18 vuotias, kun tytär Maria syntyy tammikuussa 1774. Sunniemen kartanon tiluksille syntyy vielä Kaapo vuonna 1776.  Kaapon syntymätiedoissa Sipin ammatiksi mainitaan lammaspaimen (fåherde). Tämän jälkeen perhe käy vielä asumassa muutaman vuoden Porin Härppössa luutnantin puustelli Sippolassa, missä syntyy Matti vuonna 1778.

Vuodesta 1780 eteenpäin Sipi Matinpojan perhe löytyy Kullaan rippikirjoista Kosken kylän tiluksilta (Koskis ägor) ja hänen ammattinsa on vallherde, karjapaimen. Kullaan tiluksilla perhe kasvaa vielä Mikolla (1780), Valpurilla (1783), Ullalla (1786), Maijalla (1790) ja Anna Liisalla (1793).

Sipi Matinpoika on ensimmäinen karjapaimen tutkimuksissani, enkä ollut koskaan edes ajatellut, että Suomestakin löytyisi karjapaimenia. Ajatukset karkasivat kovin romanttisiin mittoihin metsän siimeksessä piilossa olevien karjamajojen sisältämien salattujen romanssien vuoksi. Tähän saattoi olla osasyynä Teuvo Tulion elokuva Unelma karjamajalla, jonka muistan joskus katsoneeni. Luulenpa, että karjan paimentaminen 1700-luvun Suomessa oli kuitenkin kaukana romantiikasta.

Ei ollut kovin helppoa löytää aineistoa 1700-luvun karjapaimenista Suomessa. Onnekseni löysin Kirsi Laineen väitöskirjan maataloudesta, isojaosta ja talonpoikien päätöksenteosta Lounais-Suomessa 1750-1850. Tässä teoksessa kerrotaan hieman myös karjapaimenten työnkuvasta. Seuraavat kappaleet ovat mukaellen tästä teoksesta.

Karjanhoito oli välttämätön osa perinteistä maataloutta ja Satakuntalaisessa kyläyhteisössä tärkeässä roolissa olivat yhteiset laitumet ja yhteinen paimennus. Karjaa laidunnettiin niityillä, joiden tuotto oli vaihtelevaa. Lisäksi tilukset sijaitsivat hajallaan ja osa pitkienkin matkojen päässä asutuksesta. 

Lounais-Suomessa karjan mukana kulki usein palkattu paimen. Yleensä koko kylän karja oli laitumella yhtä aikaa. 1600 -luvulta alkaen yhteisiä paimenia oli niin isoissa kuin pienissäkin kylissä ja yleensä koko kylän karja oli laitumella yhtä aikaa. 

Paimennuskausi alkoi Erkin päivästä (18.5), jolloin suljettiin kaikki veräjät ja se jatkui sadonkorjuun jälkeiseen Mikon päivään (29.9) saakka. Kevään ensimmäiset viikot kaikki kylän maat olivat vapaita laidunnukselle, mutta kun kasvu pääsi vauhtiin, suljettiin pellot ja niityt. Tämän jälkeen paimen johdatti karjan metsälaitumille. Metsälaitumien ongelmana olivat pitkät matkat, joita karja joutui kulkemaan ruokansa perässä. Naudat kulkivat laajoillakin alueilla, mutta pienkarja laidunnettiin kylän läheisyydessä. Siksi kylässä saattoi olla palkattuna erillinen lammaspaimen. Metsälaitumilla paimenen ja karjan tukikohtia olivat karjapolkujen varsille raivatut karjanlepopaikat eli levot.

Paimenen tehtävänä oli turvata karjan hyvinvointi ja kylän omaisuus. Hän suojeli karjaa pedoilta, saattoi eläimet turvallisesti takaisin kylään ja huolehti myös siitä, ettei karja tehnyt vahinkoa kylän omaisuudelle. Oli kaikkien etu, että koko kylän karja oli mukana paimennuksessa, sillä taitava paimen oli turva karjalle. Palkan paimen sai kultakin tilalta karjamäärän mukaan.

Mitä paimenet sitten tekivät talvella? Tähän en löytänyt varmaa vastausta, mutta luulen, että he tekivät tavanomaisia renkien töitä. Olihan karjasta huolehdittava myös laidunkauden ulkopuolella.

Alla museoviraston kuvat (lähde Finna) lakuttimesta ja tuohitorvesta. Ehkäpä Sipi Matinpoika hätisteli petoja karjan luota juuri tällaisella lakuttimella ja huhuili laumaansa tuohitorvella. Mäkisen maalaus kyläpaimenesta karjoineen edustaa tätä aiemmin mainittua romanttista paimensuuntausta.

 

Lakutin. Haavasta tehty merkinantolaite, jolla 
hätisteltiin petoeläimiä pois karjan läheltä.
Kuva: Finna, Suomen kansallismuseo.

            

Tuohesta tehty paimentorvi. 
Kuva: Finna, museovirasto.
Kuvaaja Gösta Grotenfelt.

                                                                  

Kyläpaimen karjoineen. 
Kuva: Finna, museovirasto.
Kuvaaja Eino Mäkinen 1930-1939.

Sipi Matinpoika kuolee kuumeeseen 61 vuoden 10 kuukauden ikäisenä tammikuun neljäntenä päivänä 1809. Hänen tyttärensä Ulla Sipintytär (s. 1786) synnyttää vuonna 1821 pojan, Salomonin, josta tulee myöhemmin puutarhamestari Porvoon kaupunkiin. Olen jo aiemmin kertonut puutarhamestarin tyttärestä Amanda Josefiina Inbergistä. 

Sipi Matinpoika on Amandan isoäidin isä ja siten minun isoisäni isoäidin isoäidin isä, joten Sipin tarina on merkityksellinen minulle.

Lähteet:

Finna, kuvat: Ulvilan kartanot, Lakutin, Tuohitorvi ja Kyläpaimen karjoineen.

Kirsi Laine (2020): Maatalous, isojako ja talonpoikien päätöksenteko Lounais-Suomessa 1750-1850. Kirsi_Laine_vaitoskirja.pdf (utupub.fi)

Wikipedia: Lakutin – Wikipedia

Wikipedia: Unelma karjamajalla – Wikipedia

Suomen sukuhistoriallinen yhdistys ja kansallisarkisto: Porin, Kullaan ja Ulvilan kirkonkirjat vuosina 1750-1810