Isälinjaa etsimässä

Ihminen tarvitsee siivet ja juuret. On etuoikeus tietää, mistä tulee, kun sitä, mihin menee, ei voi varmuudella tietää. Kirjallisiin lähteisiin perustuvalla sukututkimuksella saadaan Suomessa selvitettyä sukujuuret parhaimmillaan noin 1600 -luvulle. Talollisten, käsityöläisten ja porvareiden kanssa voidaan päästä 1500 -luvulle ja aatelisten osalta jopa keskiajalle. Toki yksittäisistä suvuista voi olla olemassa sellaisia lähteitä, että sukujuonnot on mahdollista selvittää hyvinkin kauas. Tavallinen tallaaja joutuu tyytymään usein lähihistoriaan, mutta se ei tee asiaa yhtään väheksyttävämmäksi.

DNA-avusteisen sukututkimuksen avulla on mahdollista selvittää niin sanotut isä- ja äitilinjojen kulkusuunnat Euroopassa tuhansien ja kymmenien tuhansien vuosien ajalta. Nämä kertovat ihmisjoukkojen pääasialliset kulkureitit, mutta varmastikin on ollut myös yksittäisiä kulkijoita, jotka eivät ole kulkeneet valtaväyliä pitkin. Henkilötietoja ei luonnollisestikaan pysty DNA:lla selvittämään näin kaukaisilta ajoilta. Äitilinjastani kerroin kirjoituksessa Veldan tyttäret, näin isänpäivänä on isälinjan vuoro.

Naisen DNA:sta ei pysty tutkimaan isälinjaa, kun meiltä puuttuu se Y-kromosomi, joten omasta DNA:stani ei olisi tässä mitään hyötyä. Onneksi serkkuni suostui näytteenantajaksi. Suurin toivein odotin tuloksia. Suomen miesten haploryhmistä suurin on ns. N-haploryhmä eli Niilon pojat. Niilon pojat ovat lähteneet aikanaan Afrikasta kohti Siperiaa ja tulleet idästä Suomeen. Kulkureittinsä takia heitä sanotaan mammutinmetsästäjiksi. Suomalaisista miehistä noin 60 % on Niilon poikia. 

Iivarin (I-haplo) pojat tulevat lännestä ja heitä on noin 30 % suomalaisista miehistä. Tämän mutaation alkuperä on noin 25-30000 vuoden takana Balkanilla. Alle 10 %:a Suomen miehistä on ns. Raulin poikia (R-haplo). Nämä juuret johtavat tiettävästi Iberian niemimaalle.

Kirjallisen sukututkimuksen perusteella vanhin tunnettu esi-isäni on ruotusotilas Pietari Winck Sulkavalta. Hänestä löytyy aiempi kirjoitus Pietari Winckin sota, jos haluat tutustua häneen tarkemmin. Sulkavan kirkonkirjat kertovat Pietarin varhaisimmista vaiheista sen, että hän oli kreikkalaiskatolinen ja syntynyt 1760 Venäjällä. Koska hän oli ruotusotilas, niin sukunimi Winck oli erittäin suurella todennäköisyydellä sotilasnimi, eikä hänen oma sukunimensä. Sikäli, jos hänellä ylipäänsä oli omaa sukunimeä. Odotin siis kovasti, että DNA:n avulla pystyisin avamaan Pietarin salaisuutta johokin suuntaan. Mistä ja milloin hän tuli Suomeen ja mitä varten? Tuliko Pietari yksin Suomeen vai perheensä kanssa? Keitä hänen vanhempansa olivat ja mistä hän oli kotoisin? 

Valitettavasti näin ei käynyt. Isälinjani haploryhmä I-A16863 osoittautui erittäin harvinaiseksi, eikä vertailutietoja löydy Suomesta. Tai sitten tämän haploryhmän miehet eivät ole tehneet DNA-testejä. Lähimpiä osumia on ainoastaan neljä, eivätkä nämäkään ole kovin läheisiä. Kaksi osumista on Venäjältä, yksi Ukrainasta ja yhden kotimaa on tuntematon. Kaikkien näiden henkilöiden kanssa meillä on varmuudella yhteinen esi-isä jossain historiassa, todennäköisesti tuhansien vuosien takana. Kaikkein läheisin osuma on Vitali T. Irkutskista. Olen viestitellyt hänen kanssaan muutamia kertoja, mutta yhteinen esi-vanhempi on aivan liian kaukana löydettäväksi. Eipä näillä tiedoilla siis kovinkaan paljon päässyt etenemään.

Alla olevassa kartassa on isälinjani kulkusuunta Afrikan alkukodista Suomeen. Matka on kestänyt kymmeniä tuhansia vuosia.

Isälinjani kulkusuunnat.
Kuva: FtDNA migration map.

Se, mitä pystyn selvittämään isälinjastani selviää siis kirkonkirjojen kautta ja ainoastaan sotilas Pietari Winckiin asti. Tässä tiedossa oleva isälinjani kokonaisuudessaan.

isä: Reijo Vihanto, s. 1941 Varkaus

isänisä: Volmar Asariaanpoika Vihanto, s. 1913 Kangasala, k. 2004 Varkaus, haudattu Heinäveden Petäjäharjun hautausmaalle

isänisänisä: räätäli Asarias Kustaanpoika Winck (myöh. Vihanto), s. 1872 Heinävesi, k. 1943 Heinävesi

isänisänisänisä: Kustaa Aatu Paulinpoika Winck, s. 1831 Sulkava, kuolintieto selvittämättä.

isänisänisänisänisä: Pauli Pietarinpoika Winck, s. 1793 Sulkava, k. 1853 Sulkava

isänisänisänisänisänisä: ruotusotilas Pietari Winck, s. 1760 Venäjä, k. 1825 Sulkava

Tämän pitemmälle pystyn tuskin koskaan selvittämään isälinjaani. DNA toi sen varmuuden, että Pietari on tullut Suomeen Venäjältä noin 1780-1790 lukujen välillä. Millainen hänen tarinansa on ollut sitä ennen, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Ehkä tulevaisuudessa, jos useammat saman haploryhmän miehet teettävät DNA-tutkimuksia, on mahdollista löytää yhteisiä esi-isiä ja pystyn ratkaisemaan arvoitusta hieman enemmän. Sitä odotellessa jatkan kirkonkirjojen tutkimista. 

Isälinjani kolmessa polvessa:
isäni korjailemassa polkupyörää 1950-luvulla,
ukkini nuorena poikana n. 1920 -luvulla ja
ukin isä hevosensa kanssa n. 1940-luvun alussa.
Valokuvaajat tuntemattomia.

Asarias ja Volmar Vihannon hauta Heinäveden Petäjäharjun
hautausmaalla. Kuva: Merja Vihanto

Lähteet:

Ahti Kurri Suomen väestön haploryhmät (klaanit) | dna-sukututkimus (kurrinsuku.net)

Family Tree DNA:n tutkimustulokset.

Sulkavan rippikirjat 1786-1828

Valokuvat sukualbumeista.