sunnuntai 28. elokuuta 2022

Soittajanuorukaisten surma

Varkauden Ylä-Kankun hautausmaalta löytyy erikoinen muistomerkki, jonka alkuperä on askarruttanut minua jo pitkään. Muistomerkissä on kolmen nuoren miehen nimet, syntymäajat ja päivämäärä 6.10.1919. Nyt arvoitus on ratkennut. Vinkin sain varkautelaisten FB-ryhmästä, kiitos siitä. Tutkimaanhan tätä piti ryhtyä. Yllätys oli suuri, sillä aineistoa tapaukseen löytyi enemmän kuin yhteen blogikirjoitukseen sain mahtumaan.

Muistomerkki Ylä-Kankun hautausmaalla.
Kuva: Merja Vihanto

Lokakuisen illan piti olla tavanomainen. Varkauden tehtaan suojeluskunnan soittajat oli kutsuttu esiintymään Leppävirralle suojeluskuntajuhliin viidentenä päivänä lokakuuta 1919. 20-vuotias varastokirjuri Eino Oksman oli tehnyt pitkän työpäivän, eikä olisi enää jaksanut lähteä soittokeikalle. Velvollisuudentuntoinen nuori mies lähti kuitenkin muiden mukaan. Eino oli syntynyt Rantasalmella Paavo August Oksmanin ja Eeva Stiina Soinisen nelilapsiseen perheeseen. Einolla oli kaksi vanhempaa sisarta, Hilda ja Olga sekä kaksosveli Veikko. Varkauteen Eino oli tullut töiden perässä ja niitähän tehtaalla oli tarjolla. Musikaalinen nuori mies pestattiin myös suojeluskunnan soittajiin ja hän oli lähdössä suorittamaan asepalvelustaan Helsinkiin merivoimien soittokuntaan. Päivänä, jona läksiäisjuhla oli tarkoitus pitää, kokoontuivat ystävät Einon valkean arkun äärelle.

Leppävirran osuusmeijerin pieni höyrylaiva Wiri haki tehtaan soittokunnan sekä muita suojeluskuntajuhlaan  osallistujia Varkaudesta. Samainen laiva lähti Leppävirralta aamuyöllä klo 2 tuomaan sekä matkustajia takaisin Varkauteen. Laivassa oli kaikkiaan 17 henkilöä. Laiva eteni rauhallisesti kohti Varkautta, kunnes se klo 3.25 saapui Puurtilan ja Timonsalon väliseen Yölinnunsalmeen. Wiriä vastaan tuli Leppävirta I tuhoisin seurauksin. Wiri ja Leppävirta I olivat molemmat rakennettu Varkauden telakalla, mutta kuten kuvistakin voi päätellä, olivat ne aivan eri tasoisia laivoja. Wiri oli valmistettu meijerille maitojen kuljetusta varten ja Leppävirta I oli matkustajalaiva. Kun laivat törmäsivät, Wirin tuho oli väistämätön.


Matkustajalaiva Wiri. 
Kuva Finna: Ivar Aleksander Ekström
S/S Leppävirta I.
Kuva Finna: Sihvonen 1904-1914, 
Riihisaari, Savonlinnan museo.


 
Yölinnunsalmen sijainti, turmapaikka.
Kuvakaappaus: Google maps


Leppävirta I oli juuri lähtenyt Sinikon laiturista määränpäänään Kuopio. Kapteeni oli lepäämässä ja perämies rahasti parhaillaan laivaan nousseita matkustajia. Laivaa ohjasi ajomies. Leppävirta I:ltä havaittiin lähestyvä alus ja sitä lähdettiin kiertämään oikealta, niin kuin kuuluikin. Leppävirta I:n kuljettaja tuijotti tyrmistyneenä eteensä. Pienellä laivalla paloi punainen merkkivalo vihreän sijasta ja se tuli vääjäämättä kohti Leppävirtaa. Vihreän lampun sammuminen oli huomattu Wirillä ja sitä yritettiin juuri sytyttää onnistumatta siinä. Wirin kuljettaja oli tottumaton ja hän ohjasi laivan vasempaan, jolloin se joutui poikittain Leppävirta I:n eteen eikä törmäystä voitu välttää. Wiri katkesi törmäyksen voimasta ja upposi välittömästi. Kaikki 17 matkustajaa joutuivat veden varaan. Laivojen kokoerosta ja vahvuudesta kertoo se, että Leppävirta I:n matkustajat kertoivat tunteneensa vain pienen tömähdyksen yhteentörmäyksessä.

Erään matkustajan kuvaus tilanteesta oli järkyttävä. "Sydäntä vihlovat hätähuudot kaikuivat yön pimeydessä. Vedessä laivan ympärillä uiskenteli Wirin puuosista jätteitä ja niiden seassa näkyi ihmisiä kamppailemassa kylmässä vedessä henkensä puolesta."

Leppävirta I:ltä aloitettiin välittömästi pelastustyöt. Veneet laskettiin ja pelastusvöitä heitettiin veteen. Näin saatiin pelastettua kaksitoista henkilöä. Heidät kiedottiin huopiin ja heille annettiin kuumaa juotavaa. Yhtä henkilöä lukuunottamatta ulkoiset vammat olivat kaikilla lieviä, mutta järkytys oli tietenkin suuri. Kerrotaan yhden pelastetun saaneen jopa hermoromahduksen laivassa. Kun vedestä ei löytynyt enää pelastettavia, lähti laiva kohti Leppävirtaa, missä lääkäri Hartman saapui paikalle hoitamaan loukkaantuneita. Soittokunnan jäsenistä jäivät sinä yönä löytämättä Eino Oksman, 25 vuotias kirvesmies Otto Kolehmainen Lappeenrannan Lauritsalasta sekä Porista kotoisin oleva, 23 vuotias sähkötyöntekijä Yrjö Sankari Kivisalo. Yrjö Kivisalo oli tehtaan soittokunnan johtajan ja kapellimestari Ilmari Kivisalon veli.  Kadoksiin jäivät myös 23 vuotias Kommilan talon isäntä Lauri Itkonen ja 28 vuotias, Jäppiläastä kotoisin oleva työnjohtaja Erkki Huttunen.

Seuraavina päivinä valtakunnan sanomalehdet uutisoivat onnettomuutta: "Kaamea laivojen yhteentörmäys Leppävirralla" (Savon Sanomat 7.10.1919); "Tuhoisa laivain yhteentörmäys Leppävirralla" (Ilkka 7.10.1919) ja "Kauhea laivaonnettomuus Unnukanselällä" (Keski-Savo 7.10.1919). Tieto onnettomuudesta tavoitti koko Suomen yhdessä päivässä.


Lauri Itkosen kuolinilmoitus.
Savon Jääkäri 8.10.1919


Yrjö Kivisalon kuolinilmoitus.
Helsingin Sanomat 18.10.1919.

Kadonneiden etsintöjä jatkettiin ja Lauri Itkosen ruumis löytyikin seuraavan päivän naarauksissa laivan sisältä 10 metrin syvyydestä. Itkosen jalka oli katkennut polven yläpuolelta. Viisi päivää onnettomuuden jälkeen löytyi Erkki Huttusen, ilmeisesti potkuriin osunut ruumis pahoin vaurioituneena. Samana päivänä löydettiin Yrjö Kivisalon ulkoisesti vahingoittumaton ruumis.

Turman selvittelyyn käynnistettiin poliisitutkinta. Sen perusteella onnettomuuden syynä pidettiin sitä, että Wirissä ei ollut oikeanlaisia merkkivaloja ja kuljettaja oli kokematon sekä kykenemätön kuljettamaan laivaa pimeässä. 

Surujuhlaa vietettiin 12.10.1919 Varkaudessa. Surusaatto lähti klo 12 tehtaan paloasemalta kohti uutta hautausmaata.Saattoon osallistui vainajien omaisia, seudun suojeluskunta, tehtaan palokunta, Varkauden torvisoittokunta sekä suuri määrä muuta yleisöä. Savon Jääkäri kirjoittaa, että vainajat laskettiin yhteiseen hautaan, mutta hautakivessä on vain kolmen vainajan, Oksmanin, Kolehmaisen ja Kivisalon nimet. Muistotilaisuus järjestettiin Varkauden tehtaan juhlasalissa ja paikalla oli noin 200 henkilöä. 

Eino Oksmanin muistokirjoituksesta, Mikkelin Sanomat 10.11.1919: 

"Olimmehan niin usein kuulleet kuinka te, Eino ja Yrjö, yhdessä lauloitte: 'Kerran laulan ikimailla, syömmein sen on kuiskaissut' ja me jäljelle jääneet laulajatoverimme tahdomme yhtyä kanssanne jatkaen lauluanne: 

'Sokaiskoot mua kyyneleeni, 
kun vaan siip' on sielullain, 
kyllä, kyllä nuoruuteni 
kevätmaihin löydän ain'."


Lähteet: 

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Henkilökuva: sairaanhoitajatar Elsi Maria Vihanto

Isotätini Elsi Maria Vihannon profiilikuva on ansaitusti herättänyt huomiota Jokaisesta jälki jää -sivun profiilikuvana. Miksei olisi, sillä...