Aaro Sorthan aloitti työt 27-vuotiaana Leppävirran seurakunnan suntiona eli kirkkovahtina 24.4.1848. Aaron isä Arvid Heikki Sorthan oli kirkkovahti, joten ammatti ilmeisesti oli periytynyt isältä pojalle. Aaro oli vihitty viisi vuotta aiemmin Tuusulasta kotoisin olevan piika Maria Vilhelmiina Borgmanin kanssa. Kirkonkirjojen mukaan pariskunnalla oli neljä lasta: 1843 syntynyt Vilhelm Fridolf, 1847 syntynyt Nestori, vuonna 1853 syntynyt Josefiina ja vuonna 1859 syntynyt Vilhelmiina. Perheen tarpeista ja elatuksesta huolimatta Aaron työskentelyote suntiona oli ilmeisesti ollut varsin loivaliikkeistä jo pitemmän aikaa ja papit alkoivat kyllästyä tilanteeseen. He nostivatkin asian esille pitäjänkokouksessa 29.11.1862.
Pitäjänkokouksessa esittelijänä ja pöytäkirjan pitäjänä toimi kirkkoherra Daniel Fredrik Walle. Lisäksi läsnä olivat herrasmiehet kruununvouti G. F. Kulvik, kihlakunnantuomari Emil Enwald ja Sorsakosken sahanhaltija Johan Adolf Lindblad. Kokous pidettiin seurakuntalaisten läsnäollessa.
Suntion asia käsiteltiin ensimmäisenä kokouksen alussa. Rovasti aloitti keskustelun kertomalla, että suntio Aaro Sorthani on jo monta vuotta hoitanut virkaansa kelvottomasti. Hänelle oli annettu useita muistutuksia, mutta silti hän ei ollut parantanut tapojaan. Tästä syystä hän ansaitsi tulla erotetuksi virastaan. Miten suntion kanssa pitäisi toimia? Tätä rovasti halusi kysyä seurakuntalaisilta pitäjänkokouksessa. Seurakuntalaisilla olikin tähän suora vastaus. Vaikka suntion kelvottomuutta ei käynyt kiistäminen, tulisi hänet kuitenkin armosta pitää virassa. Herrasmiehet olivat asiasta eri mieltä. He vastasivat yhdestä suusta, että Sorthan on jo kauan ansainnut tulla poispantavaksi virastansa.
Vielä annettiin puheenvuoro kappalaisen sijaiselle G. V. Melartille sekä rovastin apulaiselle Frans Niklas Lacströmille. Nämä vastasivat, ettei suntio Sorthan sovi lainkaan virkaan käytöksensä puolesta.
Tämän jälkeen asiasta käytiin laajaa keskustelua. Sen jälkeen seurakuntalaiset ilmoittivat, että koska Sorthan ei kelpaa papeille, saavat nämä päättää asiasta. Keskustelun lopputuloksena Aaro Sorthan siis päätettiin erottaa suntion virasta.
Päätöksen jälkeen rovasti ehdotti, että siihen asti, kun saataisiin uusi suntio, pidätettäisiin osa suntion palkasta ja annettaisiin Sorthanin vaimolle yksi tynnyri rukiita siihen saakka, kun nuorin lapsi olisi 15-vuotias. Sorthan kun itse oli juopumiseen ja laiskotteluun taipuvainen. Tähän seurakunta mielellään suostui.
Miten Aaro Sorthanin ja perheen elämä sujui tämän tapahtuman jälkeen? Seuraavat vuodet irtisanomisen jälkeen eivät varmaankaan olleet helppoja. Sorthanin perhe löytyy seuraavan kymmenen vuoden ajalta 1867-1876 päiväläisten ja kirkonköyhien sivuilta. Sitten vaikuttaa siltä, että Aaro Sorthan on ottanut itseään niskasta kiinni ja päättänyt opetella uuden ammatin. Vuoden 1877 jälkeen Aaro mainitaan jo mäkitupalaisena ja asuu ehkä samassa talossa poikansa, pitäjän suutari Vilhelmi Sorthanin kanssa. Suutarilla oli useita oppilaita ja ilmeisesti hän opetti myös taidon myös isälleen.
Kun Aaro Sorthani kuolee 28.4.1894 turvotukseen 72 vuoden 6 kuukauden ja 9 päivän iässä, on hänen ammatikseen merkitty suutari. Joten ei Aaro nyt niin kelvoton ja laiska ollut tai ainakin hän ryhdistäytyi ja hankki uuden ammatin perheensä elatukseen. Tämä tieto ilahdutti minua suuresti.
Miten sitten Pyhtään kirkkoherrana vuosina 1655 - 1671 toiminut Nicolaus Lindormi liittyy tarinaan? Tietenkin siten, että hän on sekä Aaro Sorthanin ja minun yhteinen suora esi-isä. Tätä en tosin tiennyt, kun aloin selvittämään Aaro Sorthanin tarinaa. Tieto on Genin sukupuuohjelmasta, joten siihen täytyy suhtautua pienellä varauksella, koska en ole sitä itse tarkastanut.
 |
| Leppävirran kirkko. Kuva: Kaarlo Nedeström Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti