Anna Reetta Erkintytär, suvun ensimmäinen ammatillisen koulutuksen saanut nainen

Vuosi 1819 oli rauhallinen ja oli eletty jo 10 vuotta Suomen suuriruhtinaskunnassa. Tavallisen torpparin elämään tuskin vaikutti se, oliko vallassa Ruotsin kuningas vai Venäjän keisari, ellei ollut sotilas ja joutunut puolustamaan maata milloin kenenkin valtaa pitävän käskystä. Eikä torpparilla edes ollut omaa maata mitä puolustaa. Kaikki olivat kartanoiden maita, joita torpparit viljelivät ja joille he suorittivat taksvärkkiä. Torpparikapina nähtäisiin vasta sata vuotta myöhemmin. 

Mäntsälän pitäjän Hermanni Onkimaan kylässä, pienessä Levelän talon Eriksdalin torpassa, syntyi huhtikuussa 1819 tytär Erkki Antinpojalle ja Anna Juhontyttärelle. Tytär kastettiin Anna Reetaksi ja hän sai kummeikseen Levelän talon isännän ja emännän. Toimivatko nimekkäät kummit Anna Reetan puolesta puhujina myöhemmin, mene ja tiedä. Ehkä näin tapahtui. 

Kirkonkirjat eivät kerro paljonkaan Anna Reetan lapsuudesta. Hänet oli rokotettu isorokkoa vastaan ja  hän pääsi ripille1836. Ilmeisesti Erkki ja Anna olivat aikaansa nähden harvinaisen oppineita, sillä heillä oli täydet osaamismerkinnät rippikirjoissa, mikä ei ollut lainkaan tavallista aikana, jolloin kansakouluasetus annettaisiin vasta 50 vuoden kuluttua. Ei ollut myöskään tavallista, että torpan pojat pääsivät Helsinkiin kouluun, kuten perheen pojat, Juho ja Jooseppi pääsivät. Jostain syystä torppari Erkki Antinpojalla oli mahdollisuuksia ja haluja kouluttaa lapsiaan. Itse hän tosin oli perso väkijuomille. Ainakin häntä oli sakotettu Porvoon käräjillä 1830 juopottelusta yleisillä markkinoilla.

Vanhempien koulutusmyönteisyys koitui Anna Reetan onneksi. Yleensä torpan tytöt lähtivät piioiksi rippikoulun jälkeen ja sen jälkeen naimisiin sopivan sulhasen löydyttyä. Mäntsälän rippikirjoista puuttuu muutama vuosi, juuri se aika, jolloin Anna Reetta olisi ikänsä puolesta piikomassa, joten tämä asia jää arvailun varaan. Joka tapauksessa hänen tiensä oli hieman erilainen.

Kansan opettamisen ja sivistämisen tarve oli ilmeinen 1800-luvulla. Silloin perustettiin useisiin Euroopan maihin kouluja, joissa annettiin käytännöllistä opetusta maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Tämän esimerkin innoittamana myös Suomeen haluttiin vastaavanlainen koulu. Koululle löytyikin sopiva paikka Tammelasta, johon perustettiin 1839 Suomen ensimmäinen koulu kartanon voudeille ja karjakoille. Opetusta annettiin maanviljelyksessä, pellavanvalmistuksessa, hienovillaisten lampaiden hoidossa ja siitoksessa sekä karjanhoidossa. (A.V. Lehtonen)

Finlands Allmennä Tidning 16.3.1844 kirjoittaa (vapaasti suomennettuna): Keisarillinen Suomen Taloudenhoitoseura ilmoittaa, että Suomen maatalousinstituutti Mustialassa ottaa vastaan maatalousopiskelijoiksi miehiä, jotka ovat 18–30 vuoden ikäisiä, lampaanhoidon opiskelijoiksi miehiä iältään 18 – 25 vuotta sekä karjakko-oppilaiksi 20 – 30 vuotiaita naisia. Heille tarjotaan ilmainen opetus ja ylöspito, ilmainen terveydenhoito, joskin tarpeelliset vaatteet tulee hankkia itse. Hakijan itsensä tai hänen huoltajansa tekemä kirjallinen hakemus tulee jättää Taloudenhoitoseuralle. Pääsyvaatimuksena koulutukseen oli todisteellinen nuhteettomuus, raittius sekä hyvä tietämys kristinopissa, täydellinen sisälukutaito, hyvä terveydentila eikä ruumiinvammojakaan saanut olla.

Ehkä Anna-Reetta oli kuullut koulusta tai joku kertoi siitä hänelle. Joka tapauksessa hän haki Mustialan koulun kaksivuotisen karjakko-opetukseen ja myös pääsi sinne. Anna Reetta oli silloin 25-vuotias. Koulun käyneistä karjakoista käytettiin nimitystä dejan. Tämä erotti heidät tavallisista navettapiioista. Dejanin asema oli siten parempi kuin navettapiialla ja hän saattoi toimia jonkinlaisena esimiehenä tai työnjohtajana.

Anna-Reetta käy karjanhoitokoulua vuodet 1844 ja 1845. Näin Anna Reetta on todistettavasti ensimmäinen, ammatillisen koulutuksen saanut nainen suvussa. Koulun jälkeen hänen oli aika lähteä osoittamaan pätevyytensä ammatissaan. Työpaikka aukeaa Hausjärvellä Erkylän kartanossa. Täällä Anna Reetta työskentelee dejanina kaksi vuotta, ennen kuin lähtee Pulkkilaan siskonsa Karoliinan avuksi. Karoliinasta ja hänen perheestään olen kertonut aiemmin Elviiraa ja Nehemiasta koskevassa rokotusblogissa.

Ennen Anna Reetan lähtöä Pulkkilaan tapahtuu Erkylässä jotain, mikä muuttaa Anna Reetan elämän.

Erkylän kartano on 1800-luvun puolessa välissä yksi Suomen merkittävimmistä kartanoista. Päärakennuksen ympärille istutettiin 1850-luvulla laaja, englantilainen puisto. Puutarha siellä oli ennenkin, mutta ehkä laajennusta varten tarvittiin lisäapua, joten yksi puutarhatöihin tulevista oli renki Salomon Matinpoika Inberg. Salomon oli toiminut puutarharenkinä ennenkin, joten hänellä oli taito hallussaan. Jatko onkin kuin Suomi Filmistä. Kartanon karjakko Anna Reetta ja puutarharenki Salomon rakastuvat ja ehkä jo tässä vaiheessa päättävät yhteisestä tulevaisuudestaan. Anna Reetta on vuoden verran siskonsa apuna Pulkkilassa, mutta vuonna 1849 pariskunta muuttaa Porvooseen. Tässä vaiheessa Salomon on jo puutarhamestari. Anna Reetan karjakkotyöt loppuvat ja ensimmäinen lapsi Hulda syntyy 1850. Elämä ei ole kaupungissakaan ruusuilla tanssimista ja hinkuyskä ja tulirokko verottavat perheen lapsilukua. Neljästä lapsesta aikuiseksi selviää vain puutarhamestarin tytär Amanda Josefiina, isoisäni isoäiti. 

Olen niin ylpeä Anna Reetasta ja iloinen, että hänen tarinansa tuli kerrotuksi. Anna Reetta ja hänen kaltaisensa rohkeat naiset ovat tasoittaneet tietä naisten koulutukselle aikana, jolloin se ei suinkaan ollut itsestään selvyys.Valitettavasti en ole vielä onnistunut löytämään tietoa Anna Reetan myöhemmistä vaiheista ja esimerkiksi kuolinaika ja -syy ei ole vielä tiedossa. Jossain vaiheessa ne löytyvät ja täydennän tätä kirjoitusta sen jälkeen.

Lopuksi kerron tarinan, miten Hermanni Onkimaan kylä on saanut nimensä. Kaksi veljestä lähti kalaan Isojärvelle. Hermanni jäi onkimaan Mäntsälän puolelle ja veli meni naapuripitäjän Askolan puolelle. Veli onki puuhaaralla, joten Askolan puolella on kylä Puhar-Onkimaa ja Mäntsälän puolelle jäi Hermanni Onkimaa. (wikipedia)

Lähteet:

V. R. Lehtonen. Alemman maanviljelysopetuksen alkuvaiheista Suomessa.

Finlands Allmennä Tidning 16.3.1844.

Tammelan seurakunnan arkisto - Rippikirja 1840-1846, jakso 261, sivu 250: Mustiala Elementar Läraren Välborne; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8848591 / Viitattu 9.11.2021

Hausjärven seurakunnan arkisto - Rippikirja  1847-1853, jakso 100, sivu 97: Erkylä; Apola, Pigor; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8726070 / Viitattu 9.11.2021

Levelän tila, jonka isäntäväki oli Anna Reetan kummeja. Näillä mailla oli Eriksdalin torppa. Lähde: Finna: Levelä, valokuvaajat. Mäntsälän museotoimi.

 

Erkylän kartano, kuva wikipediasta.

Anna Reetta kotonaan Eriksdalin torpassa. Kuva kansallisarkiston digihakemisto.