Jokaisesta jälki jää: Marian perintö

Tänään ääneen pääsee pappani ensimmäinen serkku Maria Jussintytär Brandt. Maria syntyi Viitasaarella, Keihärinkosken kylässä, Korkealan torpassa heinäkuun seitsemäntenä päivänä 1876. Vanhemmat olivat Jussi Antinpoika Brandt ja Maria Karoliina Lyytinen. Ennen Marian syntymää olivat vanhemmat saatelleet jo kolme pienokaista hautaan. Marian lisäksi elolle selvisi kolme veljeä ja yksi sisko.

Maria pääsi ripille 24.6.1893. Hänen sisälukutaitonsa oli erinomainen, hän tunsi hyvin Raamatun historiaa ja osasi Lutherin katekismuksen selitykset. Maria oli ilmeisestikin hyväoppinen ja teräväpäinen tyttö, mutta tämän enempää koulutusta hänelle ei ollut tarjolla ja piiaksi lähteminen oli torpparin tytön lähes ainoa mahdollisuus ansaita elantonsa.

Rippikoulun jälkeen Maria on piikomassa Keitelepohjassa Lahnalahden talossa. Siellä hän tapaa Lauri Laurinpoika Hassisen s. 1868. Nuoret hakevat kuulutukset kesäkuussa 1895 ja heidät vihitään saman vuoden lokakuussa. Lapset syntyvät nopeaan tahtiin, esikoinen Hilda joulukuussa 1896. Viidestä lapsesta Hilda ja Matti kuolevat molemmat vajaan kahden vuoden iässä. Kuolinsyytä ei tiedetty, joten syyksi on merkitty vain tuntematon sairaus. Henkiin jäävät Alma s. 1898, Viktor s. 1903 ja Olga s. 1906.

Vuonna 1908 Maria oli jälleen raskaana, mutta tästä synnytyksestä hän ei enää selvinnyt. Maria kuoli vain 31 vuoden iässä toinen päivä kesäkuuta 1908 lapsivuoteeseen. Pienokainen Maria eli vielä kaksi kuukautta ja kuoli heinäkuun lopussa heikkouteen.

Yleensä perukirjoitus vainajan jälkeen tehtiin vasta siinä vaiheessa, kun leski halusi mennä uusiin naimisiin. Laurilla ei kuitenkaan ollut naimasuunnitelmia, vaan tyystin toiset haaveet ja siksi perukirjoituskin tehtiin varsin nopeasti, maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1909. Tässä todettiin Marian jättäneen jälkeensä lesken Lauri Hassisen, sekä tämän kanssa syntyneet lapset Viktorin, Alman ja Olgan, jotka olivat kaikki alaikäisiä äidin kuollessa.

Perunkirjoituksessa Marian omaisuudeksi kirjattiin: 1 korvo, 1 pata, 1 paistinpannu, 1 kahvipannu, 1 kahvirännäri, 2 paria kahvikuppia, 1 kahvimylly, 1 kirves, 1 lamppu, 1 sänky, 1 sanko, 1 tuoppi ja 2 peruskuokkaa. Irtaimen omaisuuden arvo oli yhteensä 12 markkaa 20 penniä (nykyrahaksi muutettuna noin 50 euroa). Yleensä perukirjoituksissa kirjattiin ylös kaikki vaatteetkin, mutta jostain syystä nyt ei niin tehty. Kovin suuri ja ihmeellinen ei Marian omaisuus siis ollut, mutta aikakaudelle tyypillinen. Jokainen voinee katsella ympärilleen kotona ja todeta, että perukirjoitusten tekeminen tällä tasolla olisi nykyään mahdotonta.

Pesän menot olivat yhteensä 76 markkaa 20 penniä. Näitä olivat hautauskustannukset, velat talollinen Robert Diersille, Kalle Hintikalle, Matti Hietaselle sekä Julius Raatikaiselle. Kun vielä maksettiin vaivaisprosentti ja toimitusmiesten maksu, jäi pesään velkaa 54 markkaa 82 penniä (nykyrahaksi muutettuna noin 227 euroa). Syytä velkojen ottamiselle ei ole, mutta on mahdollista, että velkaa oli jouduttu ottamaan perheeseen yksinkertaisesti selviytymisen vuoksi. Vaivaisprosentti eli köyhäinsadannes oli 1/8 prosenttia kuolinpesän omaisuuden bruttoarvosta ja kunnan oli käytettävä se köyhäinhoitoon.

Lauri vahvisti toimitusmiehille, että hän ei ole salannut mitään tietoja ja lupasi maksaa velat niin, että lapsille ei jää maksettavaa. Pitikö Lauri lupauksensa, en tiedä, mutta kovin kiireinen hän oli toteuttamaan omat suunnitelmansa.

Lauri ilmeisesti halusi perukirjoituksen tehtäväksi, koska hänellä oli aikomus lähteä Amerikkaan onneaan etsimään. Hänen viiden vuoden passinsa on päivätty jo 22.4.1909. Passiluettelon mukaan Suomeen jäi kolme lasta eli Viktor, Alma ja Olga. Matkustajaluettelon mukaan Lauri lähti Hangosta kohti Quincya 28.4.1909 Arcturus -laivalla. Matka kulki Englannin kautta, josta hän lähti 4.5.1909 Saxonialla valtameren ylitykseen. Matkustajaluetteloon hän on merkinnyt lähiomaisekseen 11 -vuotiaan Alman. Muuten en ole Laurin vaiheita vielä seurannut, mutta ilmeisesti hän jäi sille tielleen, koska 1.1.1963 hänet julistettiin kuolleeksi.

Kenen hoitoon lapset jäivät ja mitä heille tapahtui? Tätä yritän vielä selvittää.