Sukututkimuksen suola eli kuinka löysin Otto Kallenpoika Kähärän osa II

Jatkan Otto Kallenpoika Kähärän tarinaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika, 1920 -luku, houkutteli tuhansia ihmisiä Suomesta paremman elämän toivossa valtameren taakse. Vaaralliselle matkalle lähtivät uskaliaimmat ja yritteliäimmät ihmiset. Kotona Suomessa elämä oli usein vaatimatonta, jopa köyhää. Amerikkaan aiemmin menneet sukulaiset lähettivät hienoja valokuvia itsestään ja kertoivat hienosta elämästä. Ei siis ihme, että nuoren miehen mielessä siinsivät rikkaudet ja helpompi elämä.

”Sieltä tulee myös suuria, komeita valokuvia. Suomalainen työmies on niitten mukaan siellä pyhäpukeissaan pulska, komea herra; ja piikasemme varsinkin ovat hienoiksi muuttuneet; niillä on otsatukat, kureliivit, hansikkaat ja silkkihameet, kuin kaupungin ryökkinöillä konsanaan. Tähän sitten verrataan omaa, yksinkertaista, puolivillaista pukuaan, kuinka paljon kumminkin täällä moukempia ollaan!” (Jouni Korkiasaari).

Matka Viitasaarelta Kanadaan ei ollut helppo eikä nopea. Ensin on pitänyt tienata matkarahat joko työllä tai lainaa ottamalla. Matkalipun hinta Suomesta New Yorkiin oli 1920-luvulla noin 300 markkaa. Keskimääräinen työmiehen päiväpalkka on ollut vuonna 1927 noin 4,40 markkaa eli noin 1200 markkaa vuodessa. (Satakunnan museo) Matkarahan kerääminen oli iso työ.

Todennäköisesti Otto matkusti junalla Hankoon, missä oli siirtolaishotelli laivaa odottaville. Siellä tehtiin myös lääkärintarkastus, jonka hinta oli noin 10 markkaa (Jouni Korkiasaari). Hangosta matka jatkui jollakin Suomen höyrylaivayhtiön laivalla Göteborgiin, missä Otto astui 28.11.1927 S.S. Gripsholmiin. Kymmenen päivän kuluttua, 8.12.1927 hän oli New Yorkissa, missä myös tehtiin lääkärintarkastus. Sen mukaan Otolla ei ollut tuberkuloosia eikä hän ollut fyysisesti viallinen.

Jo seuraavana päivänä 9.12.1927 Otto on hakenut maahanmuuttotodistuksen Kanadan siirtolaispalvelusta. Todistuksen mukaan hän on naimaton nuori mies, joka on tulossa maataloustöihin Kanadaan. Rahaa Otolla on ollut 25 dollaria. Maahantulijalla oli oltava osoite, mihin hän on menossa ja henkilö, joka hänet ottaa vastaan. Otto on mennyt ystävänsä Jaakko Liimataisen luokse. Osoite on mielenkiintoinen, sillä se on 314 Bay Street, Porth Arthur, Ontario. Tässä osoitteessa on Finnish Labour Temple, joka oli silloin suomalaissiirtolaisten kokoontumistila. Se on toiminnassa tänäkin päivänä, nyt tosin kanadansuomalaisena kulttuurikeskuksena, museona ja suomalaisena ravintolana.

Tämän jälkeen Otosta ei tiedetä paljonkaan vuoteen 1936 saakka. Hänen viimeisin asuinpaikkansa Thunder Bayn suomalaisalueella oli Kivikoski, missä hän oli maataloustöissä. Kuolintodistuksesta selviää, että hän oli ollut Kanadassa 9 vuotta, mutta silloisessa asuinpaikassaan 6 vuotta. Missä Otto oli matkannut 3 vuoden ajan, sitä en ainakaan vielä tässä vaiheessa tiedä. Mutta kun tämä tiedon saanti on ajoittain niin ihmeellistä, niin kukapa tietää, vaikka tämäkin joskus selviäisi.

Oletettavasti Otto on hakeutunut sairaalahoitoon kuumeen ja vatsakipujen vuoksi. Häntä on hoidettu St. Josephin sairaalassa Thunder Bayssa. Valitettavasti hoito ei tehonnut ja Otto kuoli 15.8.1936. Kuolinsyynä oli maksa abskessi (paise), jonka seurauksena hän sai keuhkokuumeen. Hän oli kuollessaan vain 31 -vuotias. Otto haudattiin Riversiden hautausmaalle 17.8.1936.

Ontario Genealogy -ryhmästä eräs, parhaillaan Thunder Bayssa oleva, henkilö lupautui etsimään Oton hautakiveä. Minulle ei ollut suuri yllätys, ettei sitä löytynyt. Hänellä ei ollut perhettä ja hän oli varaton, joten kukapa hautakivestä olisi huolehtinut. Oton hautapaikka tiedetään kuitenkin varsin hyvin, vaikka muistomerkkiä ei olekaan. Hautausmaalla on mäntyjen reunustama alue, Potter´s Field, johon haudattiin varattomia henkilöitä kyseisenä aikana. Nyt minulla on myös kuvia tästä alueesta, kiitos Ontario Genealogy -ryhmän.

Tämän lähemmäksi Otto Kallenpoika Kähärän tarinaa en tässä vaiheessa pääse. Mutta olen iloinen, että olen voinut kertoa hänen läheisimmälle sukulaiselle, veljen tyttären pojalle edes nämä tiedot. Jotenkin minusta tuntuu, että Ottokin kiittää hänen tarinansa kertomisesta ja siitä, että näin monen vuoden jälkeen hänet vielä muistetaan. Otto halusi, että hänet löydetään. En mahda mitään, että tätä kirjoittaessa on vähän roskia silmissä.

Viittaukset, Jouni Korkiasaari, Suomen siirtolaisinstituutti

Finnish Labour Temple, johon Otto saapui 1927.

Riverside cemetary, Thunder Bay

Potter’s Field on tuo mäntyjen ympäröimä alue. Siellä on Oton hauta.