Minusta on tuntunut jo pitkään, että Elviira ja Nehemias haluavat, että kirjoitan myös heistä. Nyt koronarokotusten aikana, loppukesällä 2021, he ovat suorastaan vaatineet tulla kuulluiksi. Jos he olisivat saaneet valita, he olisivat halunneet saada niin monta rokotusta, kuin olisi ollut tarjolla. Tänä päivänä on varaa kritisoida rokotuksia ja jopa kieltäytyä niistä. Olen ollut aika pöyristynyt viime päivien vahvasta rokotevastaisesta some-kirjoittelusta.
Kerron hieman mitä lapsikuolleisuus ja sairaudet käytännössä tarkoittivat
1800 -luvun puolivälissä, kun ei ollut rokotteita eikä lääkkeitä. Esimerkkejä
löytyy paljon, mutta tämä tarina on omasta suvustamme.
Mäntsälän Herman Onkimaan kylän Eriksdalin torpassa asuivat Erkki Antinpoika
(s. 1785 k. 1860) ja vaimonsa Anna Juhontytär (s. 1789 k. 1857). Heillä oli
kaksi tytärtä, Anna Reetta (s. 1819) ja Karoliina (s.
1822). Anna Reetasta on muutakin kerrottavaa, mutta palaan siihen myöhemmin.
Aloitetaan nuoremmasta sisaresta Karoliinasta, joka avioitui v. 1846 Kustaa
Juhonpojan kanssa. Perhe vaihtoi kotipaikkaa usein ja asui mm. Pukkilassa,
Mäntsälässä ja Orimattilassa. Ensimmäinen lapsi Sofia, syntyi 1847.
Kuolintietoa en ole löytänyt, mutta koska hän ei ole mukana perheen seuraavassa
muutossa Mäntsälään, on Sofia kuollut ennen vuotta 1851. Hän ei ehtinyt täyttää
viittä vuotta. Seuraava lapsi Elviira syntyi 1848 ja Nehemias 1851. Molemmat
kuolivat peräkkäisinä lokakuun lopun päivinä 1851 hinkuyskään. Elviira oli 3
vuoden vanha ja Nehemias 6 kk:n ikäinen. Hinkuyskärokotukset aloitettiin
Suomessa neuvoloissa 1952, joten jos Elviira ja Nehemias olisivat syntyneet
sata vuotta myöhemmin, he ehkä olisivat saaneet rokotteen ensimmäisten joukossa ja välttyneet
taudilta.
Tämä voi tuntua meistä ikävältä, mutta lapsille annettiin usein aiemmin
kuolleen lapsen nimi. Perheeseen syntyi seuraava Elviira 1853, mutta hänkin
kuoli jo 3 kk:n ikäisenä tuntemattomaan sairauteen. Tuntematon sairaus on
voinut olla melkein mitä tahansa, koska läheskään kaikkia sairauksia ei osattu
tunnistaa. Karoliina kuoli lapsivuoteeseen kolme viikkoa tyttären
syntymän jälkeen. Tässä vaiheessa Kustaa oli menettänyt vaimonsa ja kaikki
neljä lastaan seitsemän vuoden sisällä.
Kustaa Juhonpoika avioitui uudelleen Orimattilasta kotoisin olevan Anna
Katariina Juhontytär Nuuttilan kanssa. Nyt perheen lasten tilanne kääntyi
hieman parempaan suuntaan. Tyttäret Hilta s. 1855 ja Ida s. 1865, elivät
kumpikin 33 -vuotiaiksi ja Niklas s. 1857 peräti 43 -vuotiaaksi. Heidänkään kohtalonsa ei ollut kovin ruusuinen, sillä kaikki potivat
keuhkotautia ja kuolivat lopulta siihen. Vuonna 1859 syntyi Kustaa, joka ehti elää
lähes viiden vuoden vanhaksi ennen kuin kuoli kuumeeseen. Seuraava Kustaa, joka syntyi vuonna 1861, eli vain kaksi viikkoa.
Vasta perheen kolmas Elviira sekä Alma ja Miina elivät yli 70 -vuotiaiksi,
avioituvat ja saavat lapsia.
Näin yhdessä perheessä saateltiin 12:sta lapsesta kuusi hautaan ennen
viittä ikävuottaan, kolme menehtyi 30 – 40 vuoden iässä keuhkotautiin ja vain
kolme selvisi vanhuuteen. Lisäksi Kustaa menetti ensimmäisen vaimonsa
lapsivuoteeseen. Kustaa itse kuoli keuhkotautiin 65 vuoden iässä v. 1888.
Maailma ei todellakaan ollut kovin kaunis ja romanttinen.
Karoliinan sisaren Anna Reetan tilanne ei ollut paljonkaan lohdullisempi,
vaikka perhe asui Porvoon kaupungissa, eikä lapsia siunaantunut yhtä paljon.
Anna Reetan ja puutarhamestari Salomon Inbergin ensimmäinen lapsi Hulda s.
1850, kuoli 7 vuoden vanhana tulirokkoon ja sama tauti vei Annan s. 1855 vuoden
vanhana. Perheen ainoa poika Edvard s. 1857 menehtyi 6 kk:n iässä hinkuyskään.
Inbergin perheen lapsista ainoastaan Amanda Josefina selvisi aikuisuuteen. Ja hyvä niin, sillä jos ei olisi selvinnyt,
en minäkään tätä kirjoittaisi, sillä Amanda on ukkini äidin äiti.
Olen usein miettinyt, ovatko vanhemmat tunteneet silloin samanlaista surua
lasten kuolemasta, kuin mitä nyt tunnettaisiin? Ehkä, ehkä ei. Lasten elämä oli
kohtalon kädessä, eikä sairauksia vastaan voinut muuta kuin toivoa parasta ja
rukoilla. Herra antoi, herra otti ja tähän oli tyytyminen.
Tänä päivänä Suomen lapsikuolleisuus pienempiä maailmassa. Vielä vuonna
1936 menehtyi alle viisivuotiaina lähes 100 lasta tuhatta syntynyttä kohti,
mutta vuonna 2008 enää 3,5 lasta tuhannesta (Suomen tilastokeskus). Tästä
saamme kiittää parantunutta hygieniaa, ravitsemusta, yleistä huolenpitoa,
lääkkeitä ja ennen kaikkea rokotuksia.
 |
| SSHY: Orimattilan kirkonkirjojen kuolleiden luettelo 1851. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti