Rakkaustarina ilman onnellista loppua

Äitini äiti Aina syntyi tsaari Nikolai II:n hallitsijakaudella 7.11.1902 Suomen suuriruhtinaskunnan Lappeen pitäjän Simolan kylään. Ainan isä Juhana oli työmies rautateillä ja äiti Regina, tuttavien kesken Rikinä, Lemin Ahosten sukua. Perheen lapsista Aina, Sulo ja Emil selviävät aikuisiksi niukoissa oloissa. Kolme nuorinta lasta, kaksoset Otto ja Toivo kuolevat vähän toiselle vuodelle ehdittyään ja Toivo Armas menehtyy jo kuukauden ikäisenä,

Perheen toimeentulo on niukkaa. Aina joutui piikomaan jo 7 - vuotiaana. Palveluspaikassa pikkupiikoja kohdeltiin huonosti ja hän karkasi sieltä isompien tyttöjen avustuksella. Palkaksi saadun markan hän oli jättänyt keittiön pöydälle. Eräänä päivänä Aina lähetettiin viemään koululle Sulon unohtamat eväät. Eväinä oli pelkkää suolakalaa ja Ainaa hävetti viedä niitä koululle, kun toisilla lapsilla oli parempa ruokaa mukanaan. Niinpä Aina piilotti kalat kivenkoloon. Asia tuli tietenkin ilmi, kun nälkäinen veli tuli kotiin koulusta. Silloin Aina sai kovan selkäsaunan äidiltään. 

Ainan elämän kahteenkymmeneen ensimmäiseen vuoteen mahtui monta vaihetta. Hän oli myös lastenpiikana Simolassa kesiään viettävässä venäläisessä lääkäriperheessä. Perhe lähti talveksi takaisin Kiovaan talveksi ja Aina lähti heidän mukaansa tarkoituksenaan palata seuraavana kesänä takaisin Suomeen. Matka venyi kuitenkin neljän vuoden mittaiseksi ensimmäisen maailmansodan syttyessä sinä aikana. Takaisin Suomeen hän pääsi väärennetyillä sairaanhoitajan papereilla.

1920-luvun puolivälissä Aina asettautui Ruokolahden Tainionkoskelle ehkä ollakseen töissä Tornatorin tehtailla. Täällä Aina tapasi elämänsä miehen, suuren rakkauden Uuno Matilaisen. Uuno syntyi Sortavalassa 5.1.1907 Enon Nesterinsaaresta kotoisin olevan Antti Antinpoika Matilaisen ja Sortavalan Tuokslahdesta kotoisin olevan Ida Katariina Antintytär Tolkin vanhimmaksi lapseksi,

Antti Matilainen kuoli Sortavalassa 1916 ja Ida muutti lasten kanssa, mitä ilmeisimmin paremman elämän toivossa, Ruokolahden Tainionkoskelle. Tainionkosken 1888 perustettua Tornatorin paperitehdasta laajennettiin 1910- ja 1920- luvuilla ja se houkutteli työntekijöitä ympäri Suomea. Myös Uuno oli töissä Tornatorin tehtailla ja todennäköisesti myös hänen äitinsä ja sisarukset. Ida Tolkki asui nimenomaan Tainionkosken Suon alueella  mikä oli juuri Tornatorin tehdastyöläisten asuinalue.

Aina ja Uuno tapasivat ja rakastuivat Tainionkoskella luultavasti noin 1925. Nuoripari halusi mennä pikaisesti naimisiin, koska Aina tuli raskaaksi. Uuno oli nuorempi kuin Aina, eikä ankarana tunnettu Ida antanut lupaa poikansa avioliitolle ennen kuin tämä olisi täysi-ikäinen.

Poikalapsi syntyi helmikuussa 1926 ja sai nimen isänsä mukaan, Uuno Benjamin. Sukunimi Ojala jäi äidiltä. Pariskunta oli onnellinen lapsestaan, vaikka eivät voineetkin elää tavallista perhe-elämää yhdessä. He odottivat kovasti päivää, jolloin Uuno olisi täysi-ikäinen ja he voisivat mennä naimisiin. Uuno täyttäisi 21 vuotta vasta tammikuussa 1928 ja heidän olisi odotettava sinne saakka.

Ainan elämä kuitenkin romahti lokakuisena iltana 1926. Hänelle tuotiin viesti Uunon tapaturmaisesta kuolemasta. Uuno oli ollut palaamassa töistä työkavereiden kanssa ja toinen miesporukka oli tullut vastaan Tornatorin sillalla. Miehet joutuivat tappeluun, Uuno sai puukoniskun ja kuoli sillalle.

Aina jäi yksin vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa, eikä yksinhuoltajan osa 1920- luvulla ole ollut helppo. Lapsi muun muassa yritettiin ottaa väkisin huostaan, mutta Aina ei moiseen suostunut. Hän oli antanut huutia ovelle tulleille sosiaalityöntekijöille, eivätkä kuulemma olleet toista kertaa tulleet. Ajan saatossa tarina on kaunistunut niin, että Uunosta tuli vahingossa uhri. Sanomalehtien mukaan miehille tuli riitaa pontikankeitosta ja riita päättyi puukotukseen. Lopullinen totuus jäänee arvoitukseksi. 

Yritin selvittää tätä mummon rakkaustarinaa monta vuotta. Tietojen saamista sotki kovasti se, että mummo oli joskus sanonut minulle virheellisen tiedon Uunon syntymävuodesta. En myöskään osannut etsiä häntä Sortavalan puolelta. Lopulta onnistuin löytämään kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä pienen artikkelin miestaposta Tainionkoskella 1926. Siitä tämä arvoitus lähti pikkuhiljaa aukeamaan.

Ylimmässä kuvassa Uuno Matilainen (oik.) veljensä Väinön kanssa. Keskellä Ida Antintytär Tolkki. Seuraavassa kuvassa Emil Ojala, Regina Ojala sylissään Uuno Benjamin ja Aina. Alimmassa kuvassa Etelä-Saimaan artikkeli miestaposta Tainionkoskella 14.10.1926.