Sammalesta leipää - Suuret nälkävuodet Puumalan pitäjänkokousten pöytäkirjoissa

Pitäjänkokoukset olivat korkein kunnallinen päätöksentekoelin ennen kuntakokouksia ja kunnanvaltuustoa. Kokouksen koollekutsujana ja puheenjohtajana toimi kirkkoherra. Kokousten pöytäkirjat ovat erittäin mielenkiintoista ajan kuvaa. Asiat olivat yleensä konkreettisia yksittäisen henkilön elatuksesta pappilan uunin tai kirkonkaton korjaamiseen saakka. Kaikkein parasta tällä hetkellä on se, että näitä pöytäkirjoja pääsee lukemaan digitoituna varsin monen seurakunnan osalta. Suomeksi niitä on kirjoitettu vaihtelevasti 1860-luvulta lähtien, joten ainakin myöhäisempien pöytäkirjojen lukeminen sujuu varsin helposti. Digitoitu aineisto on kaikkien vapaasti luettavissa. 

Pitäjänkokousten pöytäkirjat löytää parhaiten Kari Kujansuun Kansallisarkistoon tekemän hakemiston (digihakemisto) avulla. Etusivun hakulinkin kautta mennään halutun seurakunnan arkistoon, valitaan hallintoarkisto ja sieltä pöytäkirjat. Seurakunnasta riippuen digitoituna voi olla myös muitakin pöytäkirjoja, kuten piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoja.

Lueskelin Puumalan pitäjänkokousten pöytäkirjoja ja ajattelin selvittä, millaisia asioita on käsitelty pitäjänkokouksissa suurten nälkävuosien 1866-1868 aikana. Suuret nälkävuodet olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa, jonka aikana kuoli noin 8 %:a (arvio 150 000 henkilöä) Suomen väestöstä. Nälänhätään johtaneista syistä löytyisi paljonkin asiaa, mutta jätän niiden tutkimisen toiseen kertaan. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistuu pöytäkirjojen sisältöön. 

Pitäjien viljamakasiinit olivat merkittävässä roolissa ruoan riittävyyden turvaamisessa. Niihin kerättiin hyvinä vuosina viljaa, jota sitten myytiin tai lainattiin huonoina vuosina. Kokouksissa onkin ollut keskeisessä asemassa keskustelu siitä, millaisilla ehdoilla ja takauksilla viljaa on annettu kuntalaisille.

Ruokolahden viljamakasiini.
Kuva: Osmo Levänen 1941.
Etelä-Karjalan museo. Finna.

Alla valikoitua lainauksia Puumalan pitäjänkokousten pöytäkirjoista. Alleviivaukset alkuperäisen tekstin mukaan.

4.8.1867

Kelvollista takausta vastaan myönnettiin Pitäjänmakasiinista eloa lainaksi kaikille niille, jotka jälkeen käyneen kuulutuksen 27. p. Heinäkuuta ovat sitä anoneet, ja joiden velkakirjat ovat tarkastelioilta hyväksytyt. 

15.9.1867

§ 1 Saarnastuolista julistettua Keisarillisen Senaatin kanslia-osaston kirjeen 16. p. viime Heinäkuuta, tarkoittava kerjäämisen estämistä, joka maassamme on viimeisinä vuosina ylellisesti kasvanut, esiteltiin nyt sekä tämän että Herra Kuvernöörin siihen liitetyn eri kirjeen noudattamiseksi se kysymys, miten paraiten saataisiin estetyksi, ettei tulevana katovuonna tästä kunnasta lähdettäisi ulkopitäjiin mieroa käymään --- Tämän tarkoituksen aikaan saamiseksi luuli joku parhaimman keinon olevan, että kukin lukukunta köyhistään murheen pitää ja koittaa niitä auttaa edespäin, ettei se muille tule vastukseksi.

Kerjäläisperhe maantiellä.
Robert Wilhelm Ekman 1860.

§ 2 Ilmoitettiin, että hätäleivän toimikunnalta Mickelistä on vaivaishoitokunnalle kirje tullut, jossa sitä kehoitetaan ja käsketään kiireimmiten sinne lähettämään yksi vaimoihminen, opettelemaan sammalista leipää valmistamaan ja sieniä kokoilemaan, että hän sieltä palattua, taitaisi ruveta sanotun keinon opettajaksi seurakunnassa. 

29.9.1867

Seurakunnan jäsenten kuoriin kokoonnuttua, kysyttiin heiltä vuoden kasvuista, ja olivat heidän ajatuksensa siinä yhtä pitävät, että pitäjälle on katovuosi tullut, niin ettei talot leivän tarvetta täytä eikä siemeneksi ylety, osittain ei myöskään siksi kelpaa, semminkin mitä toukoviljoihin tulee, jotka useammasta paikasta hallalta vikuutettiin. 

20.10.1867

Puhe nostettiin makasiini-lainoista, ja kysyttiin osakkailta, pitäneekö ensi sisäänostosta velat kokonaan pitäjänmakasiiniin sisäänmaksettaman. Tämän luulivat kovan katovuoden tähden tulevan usiampaan velkamiestä ylen paljon rajoittamaan, ja päättivät siis, että puolet rukiista pitää maksettaman sekä kasvukapat joka elon-lajista. Mitä vielä velaksi jääpi sen päälle, pitää kelvollisilla takauksilla varustetut uudet velkakirjat toimittaman, sillä uhalla, että koko velat muutoin tulevat ulosotettavaksi. 

9.2.1868

Siihen nähden, että tänä köyhänä vuotena puutteen alaisten luku paljon lisääntyy ja vaivaiskassan käytettävät varat ovat kovin vähäiset, että kaikille tarvitseville ylettyisi antaa senkään verran apua, mikä ennen on ollut tavallinen, kutsuttiin seurakunnan jäseniä yhteen siitä keskustelemaan, millä keinoin noihin varoihin lisää saataisiin. Heille nyt tehtiin kahta esitystä: että pitäjänmakasiinistä otettaisiin eloa lainaksi seurakunnan yhteisellä takauksella, tahi että kahdenkertaisin vaivaisraha ylöskannettaisiin jokaisesta, joka sitä on velvollinen maksamaan, mutta ei kumpaakaan tahdottu hyväksyä, vaan huudettiin siellä ja täällä, että vaivaiskassasta uloslainatut rahat pitäisi sisään ajettaman, jos kohta kassa sillä lailla häviisi. Erinomattain nostivat renkimiehet ja loiset sekä yksi osa torppareista sellaisen pauhinan, niin että muitten puhetta ei tahtonut enää kuulla eikä myöntyviä vastustavista eroittaa ja asiata siis täytyi vähäksi aikaa jättää sillensä. Viimeksi kuitenkin, kuin se uudestaan otettiin esiin ja älyttömäksi näytettiin se vaatimus, että kassasta yht'aikaa lopun tehdä, suostui enemmistö jälkimmäiseen esitykseen, joka muutamilta jo alustakin oli hyväksytty, että kahdenkertainen vaivaisraha pitäjästä ylöskannettaisiin, mutta ainoastaan kahtena vuotena. 

22.3.1868

Esitettyä vaivaiskassan käytettävät varat olevat niin vähäiset, ettei niistä ylety antaa eläkkeen apua niinkään monelle seurakunnan vaivaisista ja senkään verran, mikä tähän asti on tavallinen ollut, päätettiin nyt, että niiden lisäämiseksi pitäjän makasiinista otetaan seurakunnan yhteistä takausta vastaan 7 tynnöriä rukiita ja saman verran ohria ja kauroja eli yhteiseen 21 tynnöriä eloa, joka jaetaan ulos tässä kolmessa lajissa niillekin, joille eläkkeen apua on määrätty rahassa---Tästä suostuttua teki Herra Nimismies Löfgrén sen ehdotuksen, ettei tätä eloa pitäisi kellenkään antaa ilmaiseksi, vaan työstä vastaan että siis vaimohengille pitäisi kehruuta toimittamaan, jonka valmistuttuaan he kohtuullisen palkan saisivat ja miehiltä taas lunastettaisiin pieniä käsiteoksia, mitä vaan myötäväksi toisivat. 

24.5.1868

Koska Läänin Herra Kuvernööri on päättänyt aputyön tästäkin pitäjästä toimeen pantavaksi tänä kesänä ja sitä varten määrännyt Kruunun varoista ulosannattaa 20 tynnöriä rukiita, keskusteltiin nyt, miten niitä huokiammasti sais pitäjään kuletetuksi; ja suostuttiin viimein talonmiehen Antti Sorjosen kanssa, Kitulasta no 3, että hän ne noutaa Kruunun makasiinista, kusta hyvänsä ja jauhoiksi jauhattaa, josta vaivastaan hänelle luvattiin 1 markka 60 p. tynnöriltä.---- Pitäjän toimitusmieheksi valittiin utriitari (utridare=kaupanvalvoja) D. Wäntti, joka jauhot vastaanottaa ja punnituttaa, panee työn alkuun ja on sen johdattajana ja peräänkatsojana, hoitaa työkaluja, maksaa päiväpalkan työväelle jauhoissa, ja jos ei ne itse voi niitä saada leiväksi, siitä huolta pitää ja jakaa sitten valmista leipää niin paljon kuin vastaa niitä kunkin osalle tulevia jauhoja. 

Pöytäkirjoista huomaa, että huoli viljan riittävyydestä pahanee koko ajan ja päättäjillä on yhä vaikeampaa löytää ratkaisuja ruokapulaan. Seurakuntalaisetkin kiihtyvät, kun pitää tehdä raskaita päätöksiä. Kunnan köyhistä oli kuitenkin pidettävä huolta ja parhaansa kunnan isät näyttävät tekevän. Nälänhädästä huolimatta ei viljaa haluttu antaa vastikkeetta. Naisille esitettiin kehruuta, miehille käsitöiden myymistä tai muuta työvelvoitetta. Tämä on tuttua myös muualla Suomessa. Katovuosien hätäaputöinä ojitettiin soita, rakennettiin rautatietä ja kaivettiin kanavia. Varkaudessa hätäaputöinä rakennettiin Taipaleen kanavaa 1868, jolloin siellä työskenteli noin 600 miestä perheineen. Työmaalle tuli työntekijöitä 51 pitäjästä ympäri Suomea, eniten Kälviältä ja Toholammilta. Tulijat olivat jo tullessaan nälkiintyneitä ja heikossa kunnossa olevat ihmiset sairastuivat ja nääntyivät raskaalla rakennustyömaalla. Varkausmäessä on seurakunnan ylläpitämä Nälkäänkuolleiden hautausmaa, joka kertoo karua tarinaa suurista nälkävuosista. 

Vuonna 1868 nälkään kuolleiden työläisten
hautamuistomerkki Varkaudessa.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo 1936.

Pitäjänkokousten pöytäkirjat ovat varsinainen aarreaitta, joiden pariin varmasti palaan vielä myöhemmin uudestaan.

Lähteet:

Aikakausikirja Duodecim: Suomen 1860-luvun nälkäkatastrofi - syitä ja seurauksia

Finna: Ruokolahden viljamakasiini. viljamakasiini Ruokolahti | Hakutulokset | Finna.fi

Kansallisarkisto, Arkistojen Portti: Pitäjänkokoukset Pitäjänkokoukset | Arkistojen Portti

Puumalan pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat 1843-1870. Kansallisarkisto Puumalan seurakunnan arkisto - II Ca:2 Pitäjänkokousten pöytäkirjat liitteineen 1843-1870

Suuret nälkävuodet – Wikipedia

Taipaleen kanava ja Varkausmäen hautausmaa - Pohjois-Savonmuisti.fi