Kirje isoisoäidilleni Eevalle

Hyvä isoisoäitini Eeva

Kirjoitan Sinulle pienen kirjeen, rakas Eeva. Olin niin iloinen, kun löysin Sinut. Oliko jotain, miksi päätit juuri nyt tulla esiin ja antautua löydettäväksi? Olen etsinyt Sinua niin kauan, että olin jo varma, etten löytäisi Sinua koskaan. Kirjoitin viime syksynä Veldan tyttäristä ja harmittelin, kun tiedot pysähtyvät Sinuun? Kuulostiko tämä Sinusta sellaiselta, että halusit auttaa minua tässä asiassa? Joka tapauksessa olen nyt löytänyt paljon lisätietoja Sinusta ja perheestäsi. Aloitanpa alusta tämän tarinan.

Olet kotoisin Lemiltä ja asunut siellä koko elämäsi ajan muutamaa vuotta lukuunottamatta. Nämä muutamat vuodet Käkisalmella osoittautuivat kullanarvoisiksi, koska niiden avulla sain Sinusta lisätietoja. Lemin seurakuntalaisten tietojen tutkiminen 1800-luvulta on todella haasteellista. Lemin vanhat kirkonkirjat ovat suurelta osin tuhoutuneet pappilan tulipalossa v. 1918. Vanhimmat säilyneet rippikirjat ja lastenkirja ovat vuosilta 1910-1919. Kastetietoja löytyy vuodesta 1896 alkaen. Kuolleiden tietoja on säilynyt hieman enemmän, osin jo vuodesta 1853 alkaen, mutta tiedot ovat puutteellisia. Avioituneista on tietoja vuodesta 1847 lähtien. Ihmeellistä kyllä, Lemin henkikirjat on kirjoitettu tavallista tarkemmin, ikään kuin henkikirjoittaja olisi aavistanut kirkonkirjojen tuhon. Usein henkikirjoissa on vain veroa maksavien henkilöiden, yleensä perheenpää, nimi ja muut on ilmoitettu numeroina. Mutta Lemillä on varsin tarkasti kirjattu myös vaimo, lapset, piiat ja rengit. Lämpimät kiitokset henkikirjoittajille.

Lemin kirkko ja kellotapuli.
Finna, Kuvapaja 1950-1955. Lappeenrannan museo.

Kuvaus Lemin pappilan tuhoutumisesta.
Mikkelin Sanomat 30.3.1918

Minulla oli Sinusta tietoa ainoastaan sen verran, mitä Lemin Ahosten sukukirjassa oli; etunimi ja syntymävuosi. En oikeastaan osannut edes etsiä muuta tietoa. Ajattelin, että koska sukukirjaankaan ei ole löytynyt muuta tietoa Sinusta, niin miten minä sitä voisin löytää? Olin jo tuudittautunut siihen uskoon, että äitilinjani tiedot päättyvät varsin vähäisin tiedoin Sinuun. Sukututkimus on kuitenkin yllätyksiä täynnä ja yht'äkkiä huomasinkin katsovani tuttuja nimiä Käkisalmen seurakunnan rippikirjassa. 

Yritän kertoa lyhyesti, miten löysin Sinut. Seurasin pitkään puolisosi, pitäjänsorvari Joonas Juhonpoika Ahosen matkaa Lemin henkikirjoissa. Kun hänen nimensä viereen ilmaantui 1858 "med hustru" aloin etsimään tietoja kyseisen vuoden vihittyjen luettelosta. Ne onneksi ovatkin olemassa. Sieltä löytyi nimien perusteella oikeantuntuinen pariskunta. Helmikuussa 1858 oli vihitty pitäjänsorvari, nuorimies Joonas Juhonpoika Ahonen Suomalaisen kylästä ja piika Eeva Maria Joonaksentytär Buuri Porkkolan kylästä. Sydämessäni sykähti. Oliko tässä se Eeva, mitä etsin? Halusin lisää varmistusta asiaan.

Henkikirjoja seuraamalla selvisi, että Eeva ja Joonas saivat viisi lasta. Aatamin s. 1858, Antin s. 1861, Miinan s. 1864, Joonaksen s. 1867 ja Reginan s. 1875. Nyt tiesin, että olen oikeilla jäljillä, sillä isoisoäitini oli Regina Joonaksentytär Ahonen. Syntymävuosi täsmäsi. 

Miten Käkisalmen kirkonkirjat sitten auttoivat minua? Poikasi Aatami pääsi opiskelijaksi Kurkijoen maatalousoppilaitokseen ja sieltä hän siirtyi Käkisalmelle. Olisiko niin, että päätitte Joonaksen kanssa lähteä katsomaan muutakin maailmaa kuin Lemiä, sillä vietitte Käkisalmella muutaman vuoden lastenne Joonaksen ja Reginan kanssa. Tämä viimeistään varmisti sen, että olet tosiaan Eeva Maria Joonaksentytär Buuri. Syntymäaikasi, 3.5.1832, on merkitty Käkisalmen kirkonkirjoihin. 

Kurkijoen maamiesopisto ja opiston puutarha.
Finna, museovirasto. 

Toinenkin iso yllätys tuli minua vastaan etsiessäni Sinua. Tyttärelläsi Reginalla, minun mummoni äidillä oli avioton tytär, Miina Reginantytär. Mummo ei koskaan maininnut, että hänellä olisi siskopuoli. Ehkä hän ei edes tiennyt tästä. Aviottoman äidin osa ei ollut helppo, joten nuori Regina teki kipeän ratkaisun ja antoi tyttärensä kasvatiksi veljelleen Antille. Antti oli räätälinä Lappeen pitäjän Kourulanmäellä, joka on nykyisen Lappeenrannan kaupungin keskustaa. Antilla ja hänen vaimollaan Maria Väänäsellä ei ollut omaa lasta, joten Miina oli varmaankin heille kuin oma lapsi. Miinan hukkuminen vuonna 1903 vain kahdeksan vuotiaana, oli varmasti kova isku kaikille. 

Kuolinaikasi paikansin myös henkikirjojen avulla. Kun Joonaksen nimen vieressä ei enää mainittu vaimoa vuoden 1897 henkikirjassa, osasin alkaa etsimään kuolintietoasi. Kuolit 23.3.1897 hivutustautiin. Olit kuollessasi hieman alle 65 vuotias, vain viisi vuotta vanhempi kuin minä nyt. Tässä minun maailmassani on vaikea tietää, mistä sairaudesta oli kyse, kun kuolinsyyt kirjattiin silloin oireiden perusteella. Todellista diagnoosia ei tiedä kukaan. Sanakirjojen mukaan hivutus voi viitata tuberkuloosiin tai mihin tahansa krooniseen sairauteen, joka hiljalleen hivutti ihmisen pois tästä maailmasta. 

Puolisosi Joonas kuoli vuoden 1903 helmikuussa 79 vuoden ikäisenä Pöllölän tilalla. Joonas eli yksin viimeiset vuodet Reginan muutettua Lappeeseen vuonna 1900 ja avioiduttuaan siellä isoisoisäni Juhana Ojalan kanssa.

Jotain muutakin vielä löysin. Henkikirjojen perusteella päättelin, että Sinun äitisi oli Sohvi Jaakontytär, joka avioitui Savitaipaleelta kotoisin olevan ja Lemille saunarengiksi tulleen Joonas Pekanpoika Buurin kanssa. Avioitumistietoa ei ole löydettävissä, mutta se osuu vuoden 1832 paikkeille. Sohvin äiti oli Beata Yrjöntytär. Sohvi ja Beata liittyvät Veldan tyttärien ikiaikaiseen äitien ja tyttärien ketjuun, missä myös Eeva Sinulla, on oma paikkasi. Todistettava ketjumme on nyt yhdeksän sukupolven mittainen. Se alkaa Beata Yrjöntyttären syntymästä 1780 ja sen tämän hetken viimeisin linkki on pieni tyttärentyttäreni Lempi, joka on syntynyt vuonna 2020. Lempin ja Beatan syntymien välillä on 240 vuotta! Eikö olekin aika huikeaa? Tämä ketju yltää keskeytymättä ajan historian alkulähteille ihmiskunnan aamunsarastukseen ja se jatkuu niin kauan, kun ketjun tyttäret saavat tyttäriä.

Kiitos Sinulle isoisoäitini Eeva, kun halusit lopultakin kertoa minulle tarinasi. Olen tästä ikuisesti kiitollinen ja pidän huolta, että tarinasi ei jää unohduksiin.

Rakkain terveisin, tyttärentyttärentyttärentyttäresi Merja

Lähteet: 

Kallio ja Ahonen: Lemin Ahoset 1669 - 2005

Finna: Kurkijoen maatalouskoulu | Hakutulokset | Finna.fi

Mikkelin Sanomat 30.3.1918. Kansallisarkisto, digitoidut sanomalehdet Haku - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Taipaleen seurakunta: Sukututkimus - Taipaleen seurakunta

Kansallisarkisto, Viipurin läänin henkikirjat: Viipurin läänin henkikirjat - Vi Henkikirjat 1818-1945 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto: Käkisalmen seurakunnan arkisto - I Aa:24 Rippikirjat, Maaseurakunta 1878-1887, jakso 68, sivu 74: Joensuu 1 Joensuu; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5776396183&aineistoId=1215227682 / Viitattu 17.2.2023

SSHY: Lappee rippikirja 1890-1899 (MKO239-258 I Aa:23)  Sivu 420 Kourulanmäki Tilattomat ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17442&pnum=420 / Viitattu 17.02.2023

Murha maaliskuussa 1898

Suomen sukuhistoriallinen yhdistys on tuottanut viime aikoina runsaasti aineistoa Puumalan seurakunnan kirkonkirjoihin. Lueskelin niitä uteliaana, vaikka en niin erityisesti ketään etsinytkään. Mutta niinhän sitä aina käy, että löytää vaikka ei etsisikään ja aina joku haluaa tarinansa kirjoitetuksi. Nyt piti pysähtyä rikosluetteloihin. Talollisen leski Anna Maria Kinnunen oli päässyt ehdolliseen vapauteen kärsittyään kuritushuonerangaistuksen, mikä hänelle oli määrätty miehensä murhasta. Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut? Pieni salapoliisi minussa heräsi ja käytin tämän asian selvittämiseen yhden kokonaisen lauantaipäivän.

Virkatodistus Anna Marian vapautumisesta. 
Puumalan rikosluettelot 1909-1910.

Anna Maria Kinnunen syntyi 27.4.1873 Kuopion maaseurakunnassa. Hänen varhaisvaiheitaan en selvittänyt, mutta 24-vuotiaana Anna Maria muuttaa Puumalaan ja pestautuu Vesiniemen hoviin piiaksi. Muuttopäiväksi on merkitty 10.2.1897.  Kovin kauaa hän ei ehdi Vesiniemessä olla, sillä leskimies Niilo Simonpoika Hulkkonen iskee silmänsä nuoreen neitoon. Riiustelua ei kestä kauan, sillä jo saman vuoden joulukuussa pariskunta vihitään.

Niilo Simonpoika Hulkkonen on tuntuvasti Anna Mariaa vanhempi. Vihittäessä Niilo on 54-vuotias ja Anna Maria 24-vuotias. Niilolla on takana kaksi avioliittoa, joista molemmat vaimot ovat kuolleet keuhkotautiin.

Pariskunta ehtii olla avioliitossa vain kolme kuukautta, kun Niilo kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Hänet löydetään aamulla lumihangesta tukehtuneena ja paleltuneena. Lisäksi edellisenä päivänä hänet oli yritetty myrkyttää. 

Päivälehti 2.10.1898

Alkoi pitkä oikeudenkäynti. Puumalan välikäräjät tuomitsi vainajan vaimon, Anna Marian, elinkautiseen kuritushuoneeseen näistä rikoksista. Anna Maria kiisti syyllisyytensä. Talossa asuva loismies Juho Sinkkonen oli myös syytettynä, mutta tässä vaiheessa hänet vielä vapautettiin. Heinäkuun 15. päivänä Keisarillisen Viipurin hovioikeus palautti asian takaisin kihlakunnanoikeuteen.  Anna Maria oli myöntänyt olevansa syyllinen, mutta hänen mielestään myös Juho Sinkkonen ja tämän vaimo Josefiina Leinonen olivat osallisia tapahtumaan. Asiaa käsiteltiin tämän jälkeen kolmilla välikäräjillä, jonka jälkeen kihlakunnanoikeus langetti päätöksen 26.9.1898. Anna Maria Kinnunen tuomittiin miehensä murhasta elinikäiseen kuritushuonerangaistukseen ja Juho Sinkkonen osallisuudesta rikokseen yhdeksäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Sen sijaan Josefiina Leinonen vapautettiin syytteestä.

Mikkeli 18.1.1899

Mikkeli-lehti kirjoitti vuoden 1899 tammikuussa asiasta. Tässä kirjoituksessa todettiin, että Anna Maria Kinnunen oli myrkyttänyt miehensä tahallisesti ja tästä johtuen hänet tuomittiin loppuiäkseen kuritushuoneeseen sekä menettämään myös kansalaisluottamuksensa. Juho Sinkkonen sai osallisuudesta murhaan ja neuvojen antamisesta myrkyttämiseen yhdeksän vuotta kuritushuonetta sekä kansalaisluottamuksen menettämisen kymmeneksi vuodeksi rangaistusajan jälkeen. Viipurin hovioikeus piti Anna Marian tuomion ennallaan, mutta Juho Sinkkosen tuomio aleni kahteen vuoteen kuritushuonetta ja kansalaisluottamus häneltä meni neljäksi vuodeksi rangaistusajan yli.

Mitä maaliskuisena yönä 1898 todella tapahtui Puumalan pitäjän Pellilän kylän Räikänmäen talossa ja kuka oli syyllinen? Uusi Savo kirjoitti silminnäkijöiden ja todistajien kuvauksista 6.8.1898 seuraavasti. Niilo Hulkkonen oli tullut kotiin 22 päivänä maaliskuuta veljensä, lautamies Juho Hulkkosen luota. Niilo oli ollut juovuksissa ja pannut toimeen tanssiaiset, joihin kutsui kyläläisiä. Tanssit kestivät aamuyöhön saakka. Seuraavana aamuna ylösnoustuaan olivat miehet jatkaneet juopottelua sillä seurauksella, että Niilo Hulkkonen oli juopunut kovasti ja käynyt syömättömänä makaamaan tuvan penkille. Tästä lampuoti Mikko Pietarinen oli hänet iltapäivällä herättänyt ja tahtonut mukaansa jonnekin, mutta vaimonsa ei laskenut miestään lähtemään. Anna Maria Kinnunen kävi riihessä ja palatessaan ei Niilo enää ollutkaan tuvassa. Niilon toisella kymmenellä oleva poika Niilo ilmoitti, että isä oli löytynyt "tieltä könttänä". 

Sattumalta taloon tullut August Fennander oli kysynyt Niilo Hulkkosta, johon talossa asuva Juho Sinkkonen oli vastannut tämän menneen vaimoineen tuvasta. He eivät olleet lähteneet kylälle, vaan olivat jossain lähistöllä. Niilo-poika oli lähtenyt tuvasta ja palannut hetken kuluttua takaisin ja sanoi:" Mari (emintimänsä = äitipuoli) on isän päällä lumihangessa kallion alla". Uudestaan käytyään ulkona oli poika ilmoittanut tuvassa oleville, että "Mari tappoi isän". August Fennander lähti tarkastamaan tilannetta ja havaitsi Niilo Hulkkosen kuolleeksi. Ruumis oli näyttänyt painamalla painetun lumeen, pää kaikista eniten, nenä oli litussa ja kädet rinnan alla turkin hihoista. Lisäksi kartanolta toi paikalle Hulkkosen huopikkaiden sekä toiset, pienikantaiset naisten kenkien jäljet. Naisten kenkien jäljet myös palasivat takaisin kartanolle. Lisäksi Fennander huomioi, että hänen tullessaan tupaan oli Anna Maria Kinnunen juuri vaihtamassa pienikantaisia kenkiä suurempiin. Myöhemmin Anna Maria oli sanonut Fennanderille, että "elä nyt virka, että poika sanoi minun tappamakseni". 

Itsellinen Kalle Riipinen todisti, että Anna Maria Kinnunen oli hänelle antanut myrkkyä, jotta tämä sitä antaisi Hulkkoselle sanoen: "Anna vaan paikalla sen p - leen kurkkuun, mutta vie edemmäksi kartanolta, ettei kukaan näe", lisäten vielä, että myrkky tappaa paikalla ja "anna sen p - leen kuolla". Todistaja ei saanut varoitetuksi vainajaa, kuten hänen aikomuksenaan oli. Myrkkypullon hän oli kuitenkin viskannut kiveen. 

Loisvaimo Josefina Leinoselle oli Anna Maria tunnustanut tuupanneensa vainajan lumeen, "kun synti sokaisi". Poliistitutkinnassa Anna Maria, joka kielsi kovasti tappaneensa, vangittiin ja lähetettiin lääninvankilaan odottamaan laillista tuomiota.

Anna Maria Kinnunen kärsi tuomionsa Hämeenlinnan kuritushuoneessa. Hän istui elinkautista tuomiota 10 vuotta 7 kuukautta ja 24 päivää ja vapautui 13.9.1909 eliniäkseen kansalaisluottamuksensa menettäneenä. Vankilan saarnaajan, Oskar Leistenin todistuksen mukaan Anna Maria oli ripitetty 22.7.1899 ja hän oli käynyt Herran ehtoollisella joka vuosi.

Hämeenlinnan vankila-aluetta. Kuva, Finna, museiverket.

Mitä Anna Marialle sitten tapahtui vapautumisen jälkeen? Hän oli vapautuessaan 36 -vuotias. Vuosien 1910 - 1920 rippikirjan merkintöjen mukaan Anna Maria asui kirkonkylällä ja elätti itsensä ompelijana. Olisiko opetellut ompelijan ammatin vankilassa ollessaan? Valitettavasti tämän uudempia kirkonkirjoja ei ole digitoitu, joten Anna Marian myöhempiä vaiheita varten olisi tehtävä retki Kansallisarkistoon. Sen verran hänestä vielä löytyi tietoa, että Anna Maria sai tyttären, Lempi Aleksandran, 15.7.1911. Puolisoa hänellä ei ollut, sillä Anna Maria oli sakotettu myös salavuoteudesta. 

Kuka todellisuudessa oli syyllinen Niilo Hulkkosen kuolemaan? Vain tekijä tiesi totuuden. Jos tekijä oli Anna Maria, hän ainakin sovitti tekonsa. Jos tekijä oli joku muu, joutui Anna Maria istumaan hänen takiaan elämänsä parhaat vuodet vankilassa. Ja oliko Niilo Hulkkosen kuolema harkittu murha vai onnettomien sattumien summa? Oli miten oli, toivon koko sydämestäni, että Anna Marian ja Lempin elämä olivat edes hetkittäin onnellisia.

Lähteet:

Hämeenlinnan kuritushuone ja työvankila nimiluettelo 1900-1900 (AP Ba:2)   ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=33079&pnum=38 / Viitattu 04.02.2023

Anna Marian muuttotieto Puumalaan: Puumala muuttaneet 1890-1938 (AP I Ba 2)  Sivu 24, 25 51, 1896 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40026&pnum=15 / Viitattu 04.02.2023

Niilon ja Anna Marian vihkiminen: Puumala vihityt 1895-1910 (MKO4-5)  Sivu 40  ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=29889&pnum=6 / Viitattu 04.02.2023

Niilo ja Anna Maria Pellilän kylän Räikänmäellä: Puumala rippikirja 1890-1899 (MKO125-138 I Aa:17)  Sivu 545 Pellilä 2, Räikänmäki ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14728&pnum=146 / Viitattu 04.02.2023

Niilo Hulkkosen kuolintieto: Puumala kuolleet 1897-1906 (MKO7-8)  Sivu 594  ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=29890&pnum=3 / Viitattu 04.02.2023

Anna Maria ompelijana kirkonkylällä: Puumala rippikirja 1910-1920 (AP_I I Aa:20)  Sivu 255 Kirkonkylä 3 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40020&pnum=256 / Viitattu 04.02.2023

Puumalan rikosluettelo: Puumala rikosluettelo 1822-1918 (AP I Jh:1)   ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40027&pnum=362 / Viitattu 04.02.2023

Digitoidut sanomalehdet, Kansallisarkisto: 

Uusi Savo, 6.4.1898, nro 79. 

Savonlinna, 24.1.1899, nro 9

Mikkeli, 18.1.1899, nro 7.

Päivälehti, 2.10.1898, nro 228 A.