Ajelimme eilen perinteisellä pääsiäisajelulla Valamon luostarissa ja Heinävedellä. Kun lähestyy Heinäveden kirkonkylää Varkaudesta päin, näkyy korkealla mäellä oleva kirkontorni kauaksi. Nyt metsä varjostaa tornia, mutta aiemmin kirkko on varmasti ollut upea näky ja herättänyt kunnioitusta kirkkoväessä. Retken innoittamana aloin katselemaan, mitä tietoja kirkosta löytyisi. Ja löytyihän sieltä. Ensimmäinen, vähän hauskakin tarina löytyi pitäjänkokouksen pöytäkirjasta vuodelta 1861, mutta sanomalehtiuutinen vuodelta 1887 olikin aika hurja. Tässä pieni katsaus molempiin tarinoihin.
Heinäveden seurakunta sai rakentamisluvan uuteen kirkkoon 1831 keisarillisen senaatin hyväksymänä. Monien vaiheiden jälkeen kirkko lopulta valmistui 1841, mutta jo vuoteen 1861 mennessä se oli päässyt pahasti rapistumaan ja sitä korjattiin 3055 ruplan ja 73 hopeakopeekan arvosta.
Kirkon korjaukseen liittyi myös uuden kirkonkellon hankinta, mutta miten se saataisiin nostettua tapuliin? Tätä on pohdittu 31.3.1861 pitäjänkokouksessa. Rakennusmestari Jahnsson oli pyydetty tarkistamaan tilanne ja tämä ilmoitti, ettei kelloa saada paikalleen nykyisten kattotuolien kanssa. Siten päätettiin ottaa muutamia pappilan riihtä varten varattuja hirsiä ja ilmeisesti tapulin korkeutta nostettiin. Lautamies Vänttinen sai luvan palkata rakennusmiehiä 40 kopeekan päiväpalkalla. Pitäjänkokouken pöytäkirjan allekirjoittivat kirkkoväärti Johan Kotilainen, lautamiehet Johan Vänttinen ja David Koikkalainen sekä Petter Ikäheimonen.
Tässä pöytäkirjan tekstiä.
"Sitten kun tämä seurakunta oli hankkinut kirkonkellon Helsingistä, niin kysyttiin, miten tämä saadaan ylös? Allekirjoitettu oli toimittanut rakennusmestari Jahnssonin tänne tätä vasten ja kysyi seurakunnalta, jos hän heidän mielestänsä sopis tähän toimeen. Sitten kun tähän oli suostuttu, niin syynäis Jahnsson tapulin ja ilmoitti, ettei se entisellä korsvärkkien… kanssa tätä uutta kelloa, jonka tähden päätettiin, että lisätä muutamia hirsiä, joita otetaan pappilan riihtä varten kuletettuja hirsiä ja lautamies Vänttinen piti nyt alkamaan tätä työtä tekemän, ottaman timmermanneja, joille maksetaan 40 kopeekkaa päivässä. Rakennusmestari Jahnssonin ja lautamies Vänttisen palkasta päätetään sitten."
Kovin pitkää iloa uudesta kirkosta ja tapulista ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1887, heinäkuun 3. päivä alkoi klo 5 iltapäivällä kauhea ukkosen ilma, jolloin sysimustalta taivaalta tiheään salamoi ja raskaasti putosi vettä niinkuin ammeesta kaataen. Seuraava yö oli rauhallinen, mutta taas seuraavana päivänä oli taas ukkonen ja satoi rankasti. Ilma kuitenkin selkeni ja seurakuntalaiset pääsivät jumalanpalvelukseen avaraan, korkealla mäellä sijaitsevaan kirkkoonsa. Aamuvirsi ehdittiin veisata rauhallisissa merkeissä, mutta katkismussaarnan aikana ukkonen jälleen yllätti kirkkoväen.
"Rupesi kohta sen jälkeen salamoimaan ja ukkonen pauhaamaan kauhealla jylinällä aivan kirkon kohdalla, pamaus kuului heti salaman iskettyä ja silmänräpäyksessä lyö alas kirkontornista nuolia, luultavasti useampia, jotka keskellä ristikäytävää räjähtivät ankaralla pamahduksella yhtyen kirkkaaksi, suureksi tulipalloksi ja kiitivät ulos avonaisesta sakariston akkunasta."
Kirkkoväki oli luonnollisesti kauhistunut ja luuli viimeisen tuomion koittaneen. Salamanuoli oli pyyhkäissyt pappi Mielosen tukkaa ja tämä syöksyi alas saarnastuolista. Väki juoksi ympäri kirkkoa huutaen ja parkuen. Jotkut valittivat jalkaansa, erään otsasta vuosi verta ja useampi makasi tainnoksissa. Talollinen Kettunen heitti henkensä muutaman minuutin päästä.
Sitten tilanne jo vähän rauhoittui, sillä onneksi väkeä oli vain vähän kirkossa. Hetken kuluttua kuitenkin kuului pihalta huuto "Kirkko palaa, kirkko on tulessa!" Kaikki ehtivät ulos ja katsoivat neuvottomina kirkon paloa. Mitään sammutuskalustoa ei ollut saatavilla. Irtain omaisuus saatiin kuitenkin pelastettua kirkosta uutta, pronssista ja kallisarvoista kynttiläkruunua lukuun ottamatta.
Vaikka tuli ja kuumuus olivat hirvittäviä, onneksi ilma oli tyyni, joten lähellä oleva tapuli saatiin pelastettua. Kirkon menetys oli kuitenkin suuri ja tuntuva, koska kirkko oli vakuuttamaton, aivan vankka ja uudestaan rakennettu 1840. Jatkossa jumalanpalvelukset pidettäisiin paljaan taivaan alla, kunnes väliaikainen kirkko saataisiin kyhätyksi.
Lopuksi mainittakoon, että kirkossa vammoja saaneista virkosivat kaikki muut, paitsi äsken mainittu Kettunen.
Arvellaan, että kyseessä oli pallosalama, joka tuli kynttiläkruunun kannatinta pitkin sisälle kirkkoon.
 |
| Uusi Suometar 8.7.1887 |
 |
| Heikki Kettusen kuolintieto 3.7.1887. Kuolinsyy: ukkosen lyömä |
 |
| Heinäveden uusi kirkko. Finna; museovirasto, rakennushistorian kuvakokoelma. |
Lähteet:
Heinäveden seurakunnan arkisto - II Ca:3 Pitäjänkokousten pöytäkirjat 1845-1864, jakso 206; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6317108136&aineistoId=1203444958 / Viitattu 18.4.2022
Heinäveden seurakunnan arkisto - Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1839-1888, jakso 172: 1887; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5824422395&aineistoId=1203243213 / Viitattu 18.4.2022
Uusi Suometar 8.8.1887, nro 154.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti