Jokaisesta jälki jää: joulukuuta 2025

Torppari Eemil Heikinpoika Koikkalainen katosi lokakuun alussa 1938 Heinäveden Vaaluvirran kylässä. Eemil oli kadotessaan 44 -vuotias, naimisissa ja viiden lapsen isä. Koikkalaista etsittiin, mutta etsinnät eivätkä muutkaan tiedustelut johtaneet mihinkään. Mitään varmaa selitystä katoamiselle ei löytynyt ja pian alkoi elää oletus, jota kylällä kuiskittiin ja viranomaistenkin taholla pidettiin mahdollisina: Eemil oli ehkä lähtenyt pois omasta tahdostaan ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Tai ehkä jopa tappanut itsensä. Ajatus ei tuntunut mahdottomalta. Eemil Koikkalaisen näet tiedettiin olevan riitaisissa väleissä vaimonsa Hildan kanssa. Poliisi ja kunnanviranomaiset tunsivat pariskunnan ja heidän riitansa. Eemil oli uhannut lähteä pois kotoa aiemminkin.

Tammikuussa 1939 tapahtui jotain, mikä muutti kaiken.

ChatGPT4 kuva tammikuisesta järvestä.

Tunnustus

Tammikuussa 1939 poliisiviranomaisten luokse tuli kadonneen Koikkalaisen 37-vuotias vaimo Hilda ja tunnusti omantunnon vaivaamana teon, joka oli pitänyt viranomaisia ja kyläläisiä epätietoisuudessa jo kuukausien ajan.

Hilda kertoi ampuneensa miehensä torstaina 6.10.1938. Kun Eemil oli saunassa, oli Hilda ladannut tuvassa haulikon yhdellä patruunalla, hiipinyt saunalle ja ampunut ikkunan läpi lauteilla kylpevää miestään. Tämän jälkeen hän oli noutanut kirveen, paloitellut ruumiin kolmeen osaan ja upottanut kappaleet säkeissä Vaaluvirran Kinkolahteen.

Savon Sanomat 10.1.1939.

Tutkinta jäällä

Tunnustuksen jälkeen poliisiviranomaiset aloittivat tutkinnan siitä, oliko Hildan tunnustus totta vai ei. Talvi oli kylmä ja järvi paksun jään peitossa, joten totuutta ei voitu heti varmistaa. Saunasta löytyi kuitenkin merkkejä, mitkä viittasivat siihen, että siellä oli käytetty kirvestä.

Hilda Koikkalaisen käytös herätti huomiota, sillä hän oli koko tutkinnan ajan hyvin rauhallinen. Missään vaiheessa hän ei katunut miehensä murhaa vaan ainoastaan sitä, ettei ollut ilmoittanut tapauksesta heti viranomaisille. Samoin hän kertoi katuvansa sitä, että oli muuttanut takaisin miehensä luo lähdettyään sieltä aiemmin lasten kanssa.

Valtakunnan sanomalehdissä uutisoitiin laajasti tammikuun 1939 puolivälissä, että Hildan tunnustus oli osoittautunut oikeaksi. Lääninrikosetsivä Arjanko johti tutkimuksia rikospaikalla, johon Hilda kertoi upottaneensa ruumiinosat. Jäähän hakattiin useita avantoja ja lopulta naaraan tarttui mytty, minkä sisältä löytyi vaatteita ja ihmisruumiin osia. Piirilääkäri Martta Hedlund-Homén totesi, että käärössä olivat Eemil Koikkalaisen pää ja kädet. Loput ruumiinosat löytyivät myöhemmin Vaaluvirran laivaväylältä.

Vaaluvirran Kinkolahti.
Karttapaikka, maanmittauslaitos.

Elämä ennen surmatyötä

Koikkalaisten avioliitto oli ollut pitkään väkivaltainen ja riitaisa. Hilda oli muuttanut lasten kanssa pois kotoa vuonna 1934, mutta palannut myöhemmin takaisin - ratkaisu, jota hän kertoi katuvansa.

Heinäveden nimismiehen Urho Kiukkaan mukaan puolisoiden välit olivat niin tulehtuneet, että poliisin apua oli tarvittu useasti. Myös Mikkelin läänin poliisitarkastaja V. Soine kertoi selvittäneensä pariskunnan riitoja henkilökohtaisesti. Kerran Hilda oli tullut lasten kanssa nimismiehen luo ja kertonut Eemilin pahoinpidelleen häntä ja lapsia. Yö oli vietetty nimismiehen aitassa.

Mikään ei silti muuttunut pysyvästi.

Poliisitarkastajan mukaan perheessä ei ollut aineellista puutetta, mutta Eemilillä oli omalaatuinen käsitys perheen elatuksesta. Hän koki, että joutui yksin elättämään perheensä, kun vaimon ei tarvinnut tehdä mitään sen suhteen.

Tuomio

Asiaa puitiin Heinäveden välikäräjillä 17.7.1939. Lääkärinlausunnon mukaan Hilda Koikkalainen oli teon tehdessään täyttä ymmärrystä vailla. Tästä huolimatta kihlakunnanoikeus katsoi hänen toimineen vakain tuumin ja tuomitsi hänet kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Hilda passitettiin Mikkelin lääninvankilaan.

Lisäksi Hilda velvoitettiin korvaamaan valtiolle ruumiinavauskuluja 1200 markkaa (nykyrahassa noin 518 euroa) ja todistajanpalkkioita 1700 markkaa (n. 735 euroa). Tuomio alistettiin Viipurin hovioikeuden tutkittavaksi.

Savonlinna 19.1.1939

Mitä oikein tapahtui?

Hilda kertoi kuulusteluissa, että ampuessaan saunan ikkunasta miestään hänen päässään takoi vain yksi ajatus "Ellei nyt satu, niin mies tappaa minut". Kertomansa mukaan Eemil oli aikaisemmin kohdellut häntä niin kovasti, että Hilda oli varma kuolemastaan, jos tappo epäonnistuisi.

Hildan rauhallisuutta ja katumattomuutta ihmeteltiin ja hän oli kertonut, että "Nyt vasta minulla on hyvä olla, kun on leipää ja lämmintä". Lause kertoo paljon siitä, millaista elämä kotona oli ollut.

Mitä Hildan ja Eemilin välillä todella tapahtui, sitä kukaan muu ei tiedä. Todennäköisesti kyse oli vuosia jatkuneen lähisuhdeväkivallan kärjistymisestä. Poliisitarkastajan sanoin: "Epätoivoisuuden vuosikausia patouttama myrsky oli nyt näin valitettavalla tavalla mahdollisesti puhjennut esiin".

Murhaa ei voi puolustella ja väkivalta on aina väärin, mutta tämä tapaus muistuttaa siitä, miten synkkiä ja monimutkaisia lähisuhdeväkivallan seuraukset voiva olla. Valitettavasti Suomessa on kovin synkät tilastot lähisuhdeväkivallasta. Naisten tekemien tappojen takana on usein itsepuolustus tai pitkään kestänyt lähisuhdeväkivalta, jonka uhrina nainen on ollut. Hildan rauhallisuus kuulusteluissa ja teon katumattomattomuus saattavat kertoa asiasta jotain. Myös aikansa lukuisat lehtikirjoitukset antavat jotain viitteitä tilanteesta. Mutta kumpi oli lopulta uhri? Se jää lukijan itsensä pääteltäväksi.

Olisi kiva kuulla, mitä mieltä sinä olet tästä tapahtumasta? Jätä viestisi kommenttikenttään tai lähetä sähköpostia merja.vihanto@gmail.com.

Lisää lähisuhdeväkivallasta ja osoitteita apuun: Naisten Linja | Naisten Linja tai Lähisuhdeväkivalta – mitä se on ja miten saat apua? - Rikosuhripäivystys

Lähteet:

Helsingin Sanomat 10.1.1939 nro 8: 10.01.1939 Helsingin Sanomat no 8 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Kajaani 14.1.1939 nro 5: 14.01.1939 Kajaani no 5 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Karjala 17.1.1939 nro 15: 17.01.1939 Karjala no 15 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Karttapaikka, maamittauslaitos.

Länsi-Savo 12.1.1939 nro 4: 12.01.1939 Länsi-Savo no 4 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2011; 127 (12):1212-8 Suomalaisten naisten väkivalta

Mikkeli 12.1.1939 nro 4: 12.01.1939 Mikkeli no 4 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Nurmeksen Sanomat 21.7.1939 nro 53: 21.07.1939 Nurmeksen Sanomat no 53 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Pohjois-Karjala 12.1.1939 nro 4: 12.01.1939 Pohjois-Karjala no 4 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto