Ryöstö
Syyskuun 30. päivä vuonna 1912 alkoi tavallisena maanantaiaamuna Reposen perheessä Puumalan Rokansalon Soukanniemessä. Talonväki oli tullut riihen puinnista ruoalle. Pöydän ympärillä istuivat talon isäntä Hermanni Reponen, vaimonsa Serafiina Luukkonen sekä lapset Nestori ja Aliina. Ehkäpä siinä keskusteltiin kesken olevista puinneista ja muista kesken olevista syystöistä.
 |
| Perinnetietoa Puumalasta -sivulta löytyi kuva rukiin leikkaamisesta ja tarinaa riihin puinnista. Kuva on Jyväniemestä 1940, läheltä tapahtumapaikkaa. |
Rauhallinen aamuateria keskeytyi yllättäen klo 8.30, kun kolme tuntematonta miestä astui tupaan. Miesten aikeet eivät olleet hyvät. Jostain oli kuulunut huhuja, että Reposen talossa olisi enemmänkin rahaa säilössä ja näitä tunkeutujat havittelivat saalikseen. Talonväen kauhun voi vaan kuvitella miesten huutaessa "rahat taikka henki" astuessaan sisään tupaan. Ehkä tilanteen vakavuus ei käynyt heti selville, mutta kun tunkeutujat tehostivat vaatimustaan kirvestä ja puukkoa heiluttaen, ymmärsi Reposen perhe, että nyt oli tosi kysymyksessä. Pian tupa olikin sekasorron vallassa. Kymmenvuotias, nokkela Aliina, käytti hyväkseen kaaosta ja pääsi livahtamaan ulos ja piiloutui metsään. Tämä koitui Aliinan pelastukseksi. Kotiin jäivät kamppailemaan isä Hermanni, äiti Serafiina ja 20 -vuotias Nestori-veli.
Kamppailu oli ankaraa. Hermanni sai otsaansa iskun kirveen hamaralla ja Nestori muutamia puukoniskuja. Serafiina yritti paeta ja pääsikin pihalle, mutta tuupertui sinne kehossaan 20 puukoniskua.
 |
| Tapahtumapaikka, Puumalan Rokansalon Soukanniemi. Maanmittauslaitos, Karttapaikka |
Serafiina kuoli oman kotinsa pihalle 49 -vuotiaana täysin järjettömän ryöstön uhrina. Saalis oli vaatimaton, eikä huhuttuja suuria rahasummia löytynyt. Ryöstäjien saalis oli 26 markkaa, mikä tämän päivän rahan arvossa on 123,56 euroa. Lisäksi ryöstäjät veivät puukon, jonka arvo oli 70 penniä (nykyrahassa n. kolme euroa) ja Hermannin kellon perineen. Saaliin saatuaan miehet livistivät tiehensä.
Kun Hermanni toipui päähän saamastaan iskusta, ei ryöstäjistä näkynyt enää jälkeäkään. Hän lähti juoksemaan alas rantaan, jonka ohi juuri kulki laiva. Ennen maanteiden rakentamista kuljettiin saaristoisessa, vesien ympäröimässä Puumalassa laivoilla. Yksityisiä laivureita oli useita ja laivat kulkivat saarten väliä ja kirkolle pääsi niiden kyydissä. Ehkä laiva oli matkalla Luukkolan saaresta kirkonkylään. Se reitti kulki Rokansalon kärjen ohi kohti kirkonkylää. Laivasta saatiin apua ja Nestori pääsi sen mukana hoidettavaksi Puumalan sairashuoneelle.
Etsintä
Mikkelin kuvernööri antoi etsintäkuulutuksen miehistä ja kehotuksen pidättää tavattaessa. Heidän kiinnisaamisekseen tilattiin Helsingistä poliisikoiria ja Ristiinastakin saatiin apuun yksi koira. Ryöstäjien tuntomerkit olivat ainakin nyt ajatellen, hieman epämääräisiä. Kaikkien sanottiin olevan pitkäkasvuisia, vaaleita nuoria miehiä, joista yksi oli pitempi muita. Yhdellä oli vaaleat viikset. Tuntomerkit sopivat siis varsin moneen suomalaiseen mieheen.
Tammikuussa 1913 alussa tutkinta oli siinä vaiheessa, että ryöstäjien ja murhaajien nimet olivat jo tiedossa ja osa heistä oli pidätettyinä. Murhaan osallisia tiedettiin olleen kolme, joista työmies Vanhanen Lappeelta oli pidätetty. Nimismiehen tutkimusten perusteella muut osalliset olivat työmies Kylliäinen myös Lappeen pitäjästä ja entinen merimies Heino. Heino tunnettiin myös nimellä "Helsingin Heino", joten hänellä oli ollut tuttavuuksia poliisin kanssa ennenkin.
Vanhanen ja Heino löydettiin kohtuullisen nopeasti, mutta Kylliäistä etsittiin pitkään. Hän oli vaihtanut nimensä Alijoeksi ja hänet tavoitettiin lopulta Iisalmesta syksyllä 1914.
Tuomiot
Mikkelin Sanomat kertoo marraskuussa 1914 tuomioista, minkä oikeus langetti miehille. Vanhanen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Hänet oli todettu puukottajaksi, joskin tämä oli toiminut Kylliäisen kehotuksesta.
Kylliäinen tuomittiin ensikertalaisena ryöstöstä neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja pahoinpitelystä yhdeksi vuodeksi vankeuteen. Rangaistukset yhdistettiin neljän vuoden ja 8 kuukauden kuritushuoneeseen ja samalla Kylliäinen menetti kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi yli vankeusajan. Armahdusmanifesti lyhensi tuomion kolmen vuoden, yhden kuukauden ja 10 päivän kuritushuonevankeuteen. Hänet myös velvoitettiin korvaamaan Reposelle häneltä ryöstetyn omaisuuden arvo 13 markkaa 20 penniä. Kylliäinen yhdistettiin myös muutamia vuosia aiemmin tehtyyn Mustolan kanavakasöörin ryöstöön, mutta tästä syytteestä hänet oli vapautettu riittävien todisteiden puutteesta.
Heinon tuomiota en onnistunut löytämään. Jos löydän tiedot, kerron siitä myöhemmin.
 |
| Vanhasen tuomio. I tä-Suomen sanomat 11.12.1913. |
Mitä sitten tapahtui?
Nestori avioitui muutamaa vuotta myöhemmin Puumalan Lintusalosta kotoisin olevan Iita Aliina Antintytär Reposen kanssa ja Herman muutti tyttärensä Aliinan ja Nestorin perheen kanssa Taipalsaarelle 1917. Hän ei tiettävästi mennyt koskaan uudelleen naimisiin. Herman kuoli 1937 Taipalsaaren Ahokkalan kylässä 78 -vuotiaana. Kuolintieto löytyy Etelä-Saimaasta 30.12.1937.
Nestori kuoli Lappeenrannassa 13.9.1971. Aliinan myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tässä vaiheessa tietoa.
Miten Serafiina Luukkonen sitten liittyy sukuuni? Geni antaa hauskoja tietoja sukulaisuussuhteista, jotka perustuvat siihen, miten tarkkaan ja oikein profiilit on sinne kirjattu. Serafiinan sukulaisuuspolku kertoo, että hän on puolisoni isotädin aviomiehen siskon aviomiehen sedän vaimo. Ei siis olla verisukulaisia, mutta väärän koivun kautta kuitenkin löytyy yhteistä osumaa. Serafiinan nimi on lehtikirjoituksissa Severiina, mutta kirkonkirjojen mukaan hän oli Serafiina, joten olen käyttänyt hänestä tätä nimeä.
Serafiinan tarina kosketti. Kovin vähästä sattumanoikusta sitä on voinut menettää henkensä, aviopuolison ja äidin. Vanhanen kertoi myöhemmin poliisille, että he kaikki (Vanhanen, Kylliäinen ja Heino) olivat murhan edellisenä päivänä yksissä Puumalan kirkolla ja olivat myös poistuneet sieltä joukolla. Ehkä siellä oluttuopin äärellä oli syntynyt kuningasidea lähteä etsimään aarretta epämääräisen huhun perusteella ja tilanne eskaloitui murhaksi.
Lähteet:
Etelä-Saimaa 30.12.1937 nro 196: 30.12.1937 Etelä-Saimaa no 196 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Itä-Suomen sanomat 11.2.1913 nro 16: 11.02.1913 Itä-Suomen Sanomat no 16 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Käkisalmen Suomalainen 4.10.1912 nro 76. 04.10.1912 Käkisalmen Suomalainen no 76 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Lappeenranta 30.1.1913 nro 12: 30.01.1913 Lappeenranta no 12 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Mikkelin Sanomat 7.11.1914 nro 126. 07.11.1914 Mikkelin Sanomat no 126 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Perinnetietoa Puumalasta: Perinnetietoa Puumalasta: Riihipuintia ja Perinnetietoa Puumalasta: Laivamuisteloita Puumalasta
Salmetar 8.9.1914 nro 99: 08.09.1914 Salmetar no 99 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Savolainen 30.1.1913 nro 11 30.01.1913 Savolainen no 11 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Tilastokeskus: Rahanarvonmuunnin | Tilastokeskus
