Kun Varkaudesta ajetaan kohti Heinävettä ja käännytään noin 25 kilometrin jälkeen vasemmalle Leppävirralle ja siitä hetken päästä oikealle, tullaan Näätänmaan pieneen kylään. Sieltä, mäntyjä kasvavalta hiekkamaalta löytyy yksi Leppävirran yhdeksästä hautausmaasta.
Jostain syystä tästä paikasta on tullut yksi suosikkipaikoistani kaikkien kulkemieni hautausmaiden joukosta. Miksi, sitä en tiedä. Olen tosin tehnyt täällä sukututkimukseeni liittyviä löytöjä, mutta sekään ei kokonaan selitä sitä tunnetta, mikä juuri tässä kalmistossa vallitsee.
 |
| Näätänmaan hautausmaa 1.11.2020. Kuva: Merja Vihanto |
Uusien hautamuistomerkkien joukossa on vanhoja, jäkälän peittämiä kiviä ja ristejä. Erikoisuutena ovat männyn runkoja vasten nojalleen nostetut puulaudat, joihin kaiverretut nimet ovat vuodet hioneet lukukevottomiksi jo aikaa sitten. Jokainen muistomerkki kertoo tarinan jostain ihmisestä, joka on joskus elänyt, unelmoinut, rakastanut, ikävöinyt ja lopulta hajonnut maan tomuksi.
 |
| Hautamuistomerkkejä Näätänmaan hautausmaalla 1.11.2020. Kuva: Merja Vihanto |
Hautausmaalla on hieman erillään muista ruostunut risti, johon kirjoitetut nimet ovat kiehtoneet mieltäni pitkään. Nimistä saa juuri ja juuri selville, että ristin alla lepääävät Suomalaisen lapset; Gerhard 4 vuotta, Erkki Juho 2 vuotta, Esteri 12 vuotta, Aino Maria 13 vuotta ja Alina 7 vuotta. Kaikki ovat kuolleet viikon sisällä marras-joulukuussa 1910. Mitä ihmettä lapsille on tapahtunut?
Ristiin on kaiverrettu W 207. 6 V. Tämä kaiverrus aiheutti päänvaivaa. Tekoäly ehdotti, että kyse olisi Hemminki Maskulaisen hautajaisvirren 207 kuudennesta värssystä. En valitettavasti pystynyt varmistamaan virren tekijää enkä virsikirjan painovuotta, joten jos joku tietää asiasta tarkemmin, otathan ystävällisesti yhteyttä, niin korjaan tiedon.
Virren värssy kuuluu näin: "Kas, siemenkin wirkoopi, waikka sen maaks oli muuttanut multa; Kun joutuupi hedelmän aika, Se tähtenä kiiltää kuin kulta". Jokainen voi varmaan kuvitella, mitä vanhemmat ovat mahtaneet ajatella näiden sanojen äärellä.
 |
| Lasten hautaristi 1.11.2020. Kuva Merja Vihanto |
Yksinäisen hautaristin tarina pysyi minulle pitkään tuntemattomana ja välillä unohdinkin sen. Leppäviran kuolleiden luettelot eivät yltäneet tänne saakka, joten asian tutkiminen jäi sikseen. Mutta kuten olen monta kertaa todennut, tieto löytyy silloin, kun se haluaa tulla löydetyksi. Niin kävi tässäkin tapauksessa, kun monta asiaa sattui kohdalleen. Silmiini osui erään keskustelupalstan keskustelu sanomalehdessä olleesta lasten kuolinilmoituksesta sekä yllättäen todella laajasti julkaistut Leppävirran digitoidut kuolleiden luettelot aina vuoteen 1972 saakka. Näiden tietojen avulla sain selvitettyä tilannetta tarkemmin.
Lasten isä, Gerhard Ollinpoika Suomalainen (1867-1937) oli talollinen Leppävirran Haapamäessä. Vaimo Ulriikka Antintytär Poutiainen (1871-1934) oli kotoisin Tuusniemen Kartansalosta. Ulriikan muuttotieto Tuusniemeltä Leppävirralle löytyy Tuusniemen muuttaneiden kirjasta vuodelta 1897 (nro 21), jossa hänet todetaan vihityksi G. Suomalaisen kanssa ja muuttaneen Leppävirralle. Vastaava kirjaus löytyy Leppävirran muuttaneista 6.2.1897.
Perheen esikoinen, Aino Maria, syntyi melko täsmälleen vuoden kuluttua ja seuraavat lapset parin vuoden välein. Vuosi 1910 oli kohtalonvuosi perheelle. Paikkakunnalla riehui tulirokkoepidemia ja viisi lasta sairastui tautiin. Kuolinilmoituksen mukaan ainakin osalla lapsista oli myös kurkkumätä.
Tragediaa korostaa vielä se, että Ulriikka oli raskaana ja perheen kuudes lapsi, Aina Mari, syntyi keskelle tulirokkoepidemiaa 30.11.1910. Jollain ihmeellä Aina Mari säästyi taudilta tai ainakin oli ainoa, joka selvisi siitä hengissä. Hän elikin pitkän elämän, 99 -vuotiaaksi saakka.
 |
| Savo 24.1.1911 nro 8. Kansalliskirjasto. |
Vaikka lapsikuolleisuus oli tuohon aikan suurta koko maassa, oli ilmeisesti viiden lapsen lähes yhtäaikainen kuolema niin poikkeuksellista, että asia ylitti uutiskynnyksen koko valtakunnassa. Muun muassa Raivaaja, Uusi Aura ja Keski-Pohjalainen uutisoivat: "Kaikki lapsensa hautaan saivat Ulla ja Gerhard Suomalainen Leppävirroilla äskettäin saattaa. Viikon kuluessa kuoli heiltä viisi lasta, joista vanhin 13 v. ja nuorin 2 v. vanha, kurkkumädän ja tulirokon uhreina."
Myöhemmin, 1930-luvulla perhe koki vielä konkurssin ja pakkohuutokaupan, mutta siitä ei tällä kertaa tämän enempää.
Pieni, epätieteellinen tilasto kertoo, että marras-joulukuussa 1910 kuoli Leppävirralla 32 alle 15 vuotiasta lasta. Diagnooseiksi on kirjattu yhden kerran aivokuume, keuhkokuume, maksatauti ja tuhkarokko; kaksi kertaa keuhkotauti, vetotauti sekä tulirokon ja kurkkumädän yhdistelmä; kolme kertaa tuntematon syy, neljä kertaa heikkous, kuusi kertaa hinkuyskä ja yhdeksän kerta tulirokko. Lisäksi kuusi lasta syntyi kuolleina. Tarkennuksena, että vetotaudilla tarkoitettiin yleensä torajyvämyrkytystä.
Tämä kertomus löytyi Näätänmaan hautausmaan yksinäisen, ruosteisen hautaristin takaa. Lasten menetyksen aiheuttaman tuskan voi vain arvailla, mutta muisto on säilynyt tässä ristissä. Jokaisesta jälki jää, niin heistäkin.
Lähteet:
Keski-Pohjalainen 28.1.1911 nro 8: 28.01.1911 Keski-Pohjalainen no 8 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Leppävirran seurakunta: Näädänmaan hautausmaa - Leppävirran seurakunta
Raivaaja 27.1.1911, nro 21: 27.01.1911 Raivaaja no 21 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Savo 24.1.1911, nro 9: 24.01.1911 Savo no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Savo 10.10.1931 nro 233: 10.10.1931 Savo no 233 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Suomen sukuhistoriallinen yhdistys: Leppävirran kuolleet 1898-1957.SSHY - Kuvatietokanta - Leppävirta
Suomen sukuhistoriallinen yhdistys: Tuusniemi >muuttaneet 1889-1900. Tuusniemi muuttaneet 1889-1900 (MKO17-18) Sivu 83 1897 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8508&pnum=42 / Viitattu 26.05.2025
Uusi Aura 27.1.1911 nro 22: 27.01.1911 Uusi Aura no 22 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Vanha virsikirja (valitettavasti painos ei ole tiedossa).
