Minulla oli mahdollisuus olla mukana Jämsénin sukuseuran tapaamisessa Hankasalmella Hallan tuvassa 16.6.2024. Olin siellä kertomassa aiheesta miten tehdä sukututkimusta matalalla kynnyksellä. Tilaisuus oli oikein lämminhenkinen ja mukava. Tässä myös teille joitakin paloja aiheesta. Sukututkimuksen aloittaminen ei vaadi suuria investointeja, mutta muutamien vinkkien tunteminen helpottaa käyntiin pääsemistä. Sitten kun tähän hommaan hurahtaa, se kyllä vie mukanaan.
 |
| Hallan tupa, Hankasalmi. Kuva Merja Vihanto 16.6.2024. |
Jokaisella meillä on oma motiivimme harrastuksen aloittamiseen. Jonkun pontimena on puhdas uteliaisuus, joku toinen on kiinnostunut historiasta ja joku haluaa etsiä kadonnutta isää tai isoisää. Olipa motiivi mikä tahansa, on ehkä helpottavaa kuulla, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tehdä sukututkimusta. Tapoja on lukuisia ja vain perehtymällä asiaan löydät itsellesi parhaan tavan toimia.
Yksi merkittävistä motiiveista on esivanhempien elämäntarinoiden kokoaminen ja sen perinnön jättäminen tuleville sukupolville. Nuoriso ei tätä ehkä vielä arvosta, mutta olen varma, että jonain päivänä arvostavat suuresti. Viimeistään silloin, kun ei ole enää ketään, keneltä voisi kysyä.
Mitä sukututkimus parhaimmillaan - tai pahimmillaan - on?
Parhaimmillaan se on löytämisen riemua ja onnistumisen iloa. Minua motivoi erityisesti salapoliisityö, joka liittyy sukututkimukseen. Voi olla, että joudut etsimään jotain henkilöä kirkonkirjoista kuukausia tai jopa vuosia. Voi olla, että olet jo varma, että henkilöä ei löydy koskaan ja sukuhaaran selvittely päättyy tähän. Sitten viimein, jonkun pienen vihjeen avulla, kummallisella johdatuksella tai pelkästään sitkeällä työllä, löydät etsimäsi henkilön. Tämä, jos mikä, saa endorfiinin virtaamaan.
Jokaisessa suvussa on asioita, joista ei ole puhuttu ja jotka ovat jääneet salaisuuden verhon taakse. Tällaiset asiat kuitenkin kulkevat tiedostamatta sukupolvelta toiselle ja voivat vaikuttaa myös ihmisten elämään. Sukututkimus voi olla yksi tapa avata näitä solmuja ja saada ymmärrystä oman suvun historiaan. Minä olen saanut ymmärrystä tätä kautta omassa suvussani vaiettuihin salaisuuksiin.
Sukututkimuksessa voi myös joutua sietämään pettymyksiä. Joskus joku tie vaan päättyy johonkin ihan liian aikaisin, eikä siitä pääse enää taaksepäin. Tai jotain ratkaisevaa henkilöä ei vaan löydy. Tällöin ei saa, Tuntemattoman sotilaan sanoin, jäädä tuleen makaamaan. On vaan mentävä eteenpäin, tutkittavaa kyllä riittää. Kenenkään sukua ei takuulla ole tutkittu loppuun saakka.
Harvalla sukututkijalla löytyy esivanhemmista pelkästään kartanonherroja tai tilallisia, aatelisista puhumattakaan. Suurimmalla osalla suomalaisista he ovat torppareita, itsellisiä, piikoja tai renkejä. Jostain sukuhaarasta voi löytyä pappi tai talollinen. Mielestäni ihan tavallisten ihmisten tietojen etsiminen on ihan yhtä arvokasta ja mielenkiintoista kuin olisi ns. herrasväen tietojen etsiminen. Meillä täällä Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet seurata tavallisen rahvaan sukujuuria varsin helposti.
Kaikki esivanhempanne eivät ole olleet mallikansalaisia, sekin on hyvä tiedostaa. Kirkonkirjoista löytyy salavuoteutta, aviottomia lapsia, juopottelua, salaviinan polttamista, puukotuksia ja muita rötöksiä. Nämä on yleensä kirjattu kirkonkirjoihin ja niistä voi löytää viitteitä myös rikosluetteloihin. Toivottavasti nämä eivät lannista ketään tutkimukseen ryhtynyttä. Me emme ole vastuussa esivanhempiemme teoista tai tekemättä jättämisistä, joten nämä seikat voi ottaa rikkautena omiin tutkimustietoihin.
Miten pääset alkuun?
1. Jututa kaikki elossa olevat vanhemmat, isovanhemmat, sedät ja tädit. Kirjoita tarinat muistiin, muuten et muista niitä myöhemmin.
2. Etsi omista ja sukulaisten piironginlaatikoista valokuvia, kirjeitä, virkatodistuksia ja tilatietoja. Kaikista vanhoista dokumenteista on hyötyä.
3. Opettele käyttämään Kansallisarkiston ilmaisia aineistoja.
4. Liity sukuseuraan, lue sukukirjoja, hyödynnä internetin ohjelmia ja FB:n ryhmiä.
5. Kävele hautausmailaa, valokuvaa ja etsi suvun hautoja.
6. Liity Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäseneksi, saat valtavasti digitoitua aineistoa käyttöösi.
7. Pyydä virkatodistuksia aluekeskusrekistereistä.
8. Osallistu sukututkimuskursseille.
9. Hanki itsellesi sukututkimusohjelma tietojen säilyttämistä varten.
10. Merkitse huolella lähteet, mistä olet tiedot hankkinut.
11. Anna mennä, ajankäyttöongelmia ei tule olemaan.
