Nyt on ollut luvattoman pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Katsoin, että olen viimeksi kirjoittanut tänne toukokuussa. Harmittaa, tämä jatkuva kiireen tuntu, kun kesäkin hujahti ohi melkein huomaamatta. Olimme paljon mökillä, mikä sinänsä oli aivan ihanaa, mutta kirjoittaminen ei onnistu siellä. Ilman sähköä ei tietokone toimi, enkä enää pysty kirjoittamaan pitempää tekstiä käsin.
Kaiken kukkuraksi kotonakin tietokone temppuili koko kesän. Virtakaapelin kosketuksessa oli häiriöitä, joten en jaksanut taistella sellaisen koneen kanssa, missä virta riittää viiden minuutin ajaksi. Mutta enää ei ole näitä huolia. Nyt on sen verran hyvä mylly käytössä, että tällä pitäisi pärjätä muutaman vuosi eteenpäin.
Alkukesän suola oli ihana kohtaaminen Tuijan kanssa. Otin häneen yhteyttä, kun meillä näytti olevan oikein reilun kokoinen yhteinen geeninpätkä MyHeritagen osumaluettelossa. Kun näin tämän, olin varma, että yhteinen esi-vanhempi on löydettävissä kirkonkirjoista. Niinhän se löytyikin. Olemme kumpikin sulkavalaisen ruotusotilas Pietari Winckin (s. 1760) suoria jälkeläisiä (kts. kirjoitus Pietari Winckin sota). Sain Tuijalta arvokkaita sukupuutietoja yhteisistä juuristamme sekä kerrassaan mahtavan nipun valokuvia. Uuden tuttavuuden kruunasi kesäinen retki upeaan Vääksyyn. Sukututkimusharrastuksessa ei kannata kainostella yhteydenottojen kanssa. Ota reilusti yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa on yhteistä geeniperimää. Jos viestiisi ei kukaan vastaa, niin et kuitenkaan menettänyt mitään. Mutta usein vastataan ja tietojen jakaminen on tämän harrastuksen parasta antia.
Heinäkuussa meidän perheen DNA -harrastus laajeni, kun muutaman vuoden kirjahyllyn kaapissa olleet geenitestit saatiin vihdoin matkalle kohti Houstonia. Olin niin innoissani, että unohdin uudet tullimääräykset kokonaan ja palautin paketin pelkillä postimerkeillä. Pikapostimerkki Texasiin maksoi 2,50 euroa, joten ehkä en syyllistynyt kovin suureen rikokseen. Hyvin paketti näytti menneen perille, koska tulokset ovat ilahduttaneet meitä jo jonkin aikaa.
Sukukokouksia oli kesän aikana kaikkiaan kolme ja kaikista niistä lähti mukaan jotain uutta ja innostavaa. Törrösten sukuseuran kokouksessa Varkauden Niemilomissa otettiin uutta ryhtiä sukukirjan kirjoittamiseen. Törrösten sukuseurassa jatkan hallituksen puheenjohtajana. Seuraavana oli vuorossa Lemin Ahosten kokous, jossa sain pitää esitelmän sukututkimusharrastuksesta. Tässä sukuseurassa aloitan hallituksen jäsenenä. Sukuseuraputken päätti Räsästen sukukokous Kuopiossa hotelli Iso-Valkeisella. Täällä selvisi, että viimeisimpien DNA-tutkimusten mukaan Leppävirran varhaisin tiedossa oleva esi-isäni kiinnittyy Tuusniemen Juurikkamäen Räsäsiin 1600-luvulla. Tähän saakka olen vain ihmetellyt Leppävirralle 1700 -luvun alussa ilmestynyttä ruotusotilas Pekka Reeniä (Räsänen). Räsästen sukuseurassa jatkan sihteerinä ja tiedottajana. Joten kyllä näiden sukuseurojenkin kanssa riittää puuhaa, vaikka vuosikokoukset ovatkin kahden vuoden välein.
 |
| Lemin kaunis kirkko. |
 |
| Miina Kouvo os. Ahonen, mummoni äidin sisko. |
Muutaman hautausmaakierroksen ehdin myös tekemään. Lemin hautausmaalta etsin tuttuja nimiä ja löytyihän niitä sieltä. Mummoni äidin suku on Lemiltä ja tätä oksanhaaraa selvittelin pitkään viime keväänä. Muutama aiempi blogikirjoitus (Fajanssitehtaan Maria ja Kirje isoisoisoäidilleni Eevalle) liittyy tähän. Viime aikoina olen panostanut puolisoni suvun tutkimiseen, joten Puumalan hautausmaalta sain varsin paljon hyödyllisiä lisätietoja. Jatkotutkimuksia riittää tälläkin saralla syksyn pimeneviin iltoihin.
 |
| Liikuttava hautakivi Puumalan hautausmaalta. |
Olen myös puuhaillut valokuvien kanssa. Niitä on metsästetty sukulaisilta sekä puolison puolelta että omalta. Valokuvat vaatisivat ihan oman huomionsa, sillä niitä alkaa olla jo melkoinen määrä. Järjestely, lajittelu, tunnistaminen, korjailut ja tallentaminen veisivät enemmän aikaa kuin mitä on käytettävissä. Aina kun onnistuu selvittämään yhden valokuvan tarinan ja siinä esiintyvät henkilöt, on se erityinen ilonaihe.
Ehdin toki vähän muuhunkin kuin sukututkimuspuuhasteluihin. Savonlinnan Oopperajuhlilla käytiin katsomassa Viulunsoittaja katolla ja Elojubileessa Juha Tapion konsertti. Musiikkielämykset jaksavat aina ilahduttaa.
 |
| Olavinlinna. |
Toivottavasti pääsen taas syksyn aikana kiinni hyvään kirjoitusrytmiin ja toivottavasti siihen riittää myös aikaa. Kovasti odotan, että luovan kirjoittamisen ryhmä tuo uusia ideoita tähän harrastukseen ja antaa vauhtia omalle kirjoitusprojektille. Muutakin puuhaa on. Tiedossa on ainakin tarinointia sukututkimuksesta Joroisten Karjala-seurassa, sukututkimuskurssin vetämistä Soisalo-opistolla ja Varkauden Seudun Sukututkijoiden asioiden hoitamista. Näiden lisäksi olen ilmoittautunut lukuisiin sukututkimusaiheisiin webinaareihin iltojen iloksi. Kukapa tietää, mitä muuta vielä ilmaantuu. Sammaloitumaan tässä ei kuitenkaan ehdi.
Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!
Kaikki valokuvat: Merja Vihanto
