Antti Örn, kuoliaaksi piiskattu

Rantasalmen pitäjän piiskausmännyn ympärille oli kerääntynyt uteliaiden joukko katsomaan rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tällaista ei täällä joka päivä nähty. Osa katsojista tuli paikalle pelkkää uteliaisuuttaan, osa voitonriemuisena ja pieni joukko säälien ja kauhuissaan siitä, mitä tulisivat kohta näkemään. 

Antti Örn oli kuljetettu pitäjäntalolta hevosrattaissa piiskausmännyn vierelle. Piiskuri sitoi Antin kädet mäntyyn kiinnitettyyn renkaaseen niin, että Antti jäi roikkumaan käsiensä varaan. Jalat tavoittivat juuri ja juuri marraskuun loskaiseen maahan. Antti oli päättänyt, ettei hän huutaisi. Sitä iloa hän ei katsojille soisi. Mutta ei hän ollut varma siitä, miten kestäisi kolmekymmentä piiskaniskua.

Piiskuri otti suolasaavissa liotetun piiskansa ja iski ensimmäisen kerran. Antti heilahti iskun voimasta, mutta puri hammasta yhteen, eikä päästänyt ääntäkään. Kaksi, kolme, neljä. Antti laski iskuja ja voi pahoin. Viisi, kuusi, seitsämän. Sylkeä pärskähti hänen suustaan jokaisesta iskusta. Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Nyt Antti ei enää voinut olla hiljaa, vaan voimaton vaikerrus purkautui hänen suustaan. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista. Antti menetti tajuntansa ja havahtui siihen, kun joku heitti hänen kasvoilleen kylmää vettä. Neljätoista, viisitoista, kuusitoista. Piiskuri osasi totisesti työnsä. Verenhaju alkoi leijailla lähimpänä seisovien ihmisten nenään. Seitsemäntoista, kahdeksantoista. Antti ei enää jaksanut laskea. Eikö iskuja ollut jo riittävästi? Kaukaa hän kuuli Annan lohduttoman itkun ja rukoukset, että piiskaus lopetettaisiin. Antti oli pyytänyt, että Anna jättäisi lapset kotiin. Heidän ei pitäisi nähdä tätä. 

Kuinka monta iskua vielä? Yhdeksäntoista, kaksikymmentä. Sitten armelias pimeys veti Antin mukaansa. Vielä muutaman kerran piiskurin raippa mässähteli veriseen massaan, mikä vielä vähän aikaa sitten oli ollut Antti Örnin selkä.

Kuvituskuva, Kuortaneen piiskoomänty.
Oletettavasti Rantasalmella on ollut vastaavanlainen.
Kuva: Merja Vihanto, 2022.

Antti Oinosen syntymästä en ole löytänyt varmaa tietoa. Hänen syntymävuodekseen on Rantasalmen rippikirjoissa mainittu 1767, mutta kyseisenä vuonna ei Rantasalmelle ole kirjattu syntyneeksi yhtään Antti Oinosta. Juvan Suurniemeltä löytyy syntymäajankohtaan sopiva lapsi, mutta tässä vaiheessa en ole varma, onko kyseessä sama Antti. 

Antin lapsuudesta ei löydy tietoja, mutta sotilas hänestä tulee jo varsin nuorena. Ruotsin arkiston 1804-1806 pääkatselmusrullan mukaan 35 -vuotiaalla Antilla olisi palvelusvuosia takana jo 20. Heittoa voi aina olla muutama vuosi puoleen tai toiseen, sillä Antin ikäkään ei ihan täsmää kuolinajan kanssa, mutta oletetettavasti hänellä oli pitkä palvelushistoria sotilaana. Antti on saanut sotilasnimekseen Örn (kotka). Ehkä hän oli tavallista raamikkaampi mies, sillä pääkatselmusluettelon mukaan Antti oli 5 jalkaa ja 9 tuumaa pitkä, mikä nykymitoissa tarkoittaa 1,76 m pituutta. Antti oli siis elinaikanaan varsin pitkä mies. 

Tammikuun kuudentena päivänä 1791 jääkäri Antti Örn Kolkontaipaleen kylältä vihitään Putkisalon kylältä tulevan palveluspiika Anna Sallisen kanssa. Pappilan tulipalo 1803 tuhosi osan Rantasalmen vanhimmista kirkonkirjoista (1772-1797), joten Antin ja Annan elämää ei voi seurata rippikirjoista, vaan tiedot on etsittävä lastenkirjoista ja syntyneiden luetteloista. Niiden mukaan ensimmäinen lapsi Mikko, syntyi 4.8.1791. 

Tämän jälkeen Antti on ollut torpparina Putkisalossa, jossa syntyivät pojat Antti Juho (1793) ja Olli (1795). Sotilaan tuli ilmoittautua vuosittain pääkatselmuksiin, mutta muun ajan hän yleensä oli torpparina. Tietysti, jos käsky kuului sotaan lähtemisestä, sinne toki piti mennä.

Yllättäen Antti jää kolmen pienen pojan yksinhuoltajaksi, kun Anna kuolee 20.6.1795. Olli on vasta kolmen kuukauden ikäinen. Anna kuolinsyyksi on merkitty "styng" (pistokset), joka voi tarkoittaa mistä tahansa syystä johtuvaa rintapistosta, ehkä sydänperäistä tai jotain keuhkosairaudesta johtuvaa. Torpparin vaimo Anna Sallinen on kuollessan 28 -vuotias. 

Rantasalmen kuolleet ja haudatut 1795.
Kuva: Kansallisarkisto, digihakemisto.

Kovin pitkään Antti ei voi yksin huolehtia lapsista, joten torppaan on saatava uusi emäntä. Sellainen löytyykin Asikkalan kylästä. Varakorpraali (vice corpral) Antti Örn ja 24 -vuotias palveluspiika Anna Puustinen vihitään 6.1.1796. Perheen kotipaikoiksi mainitaan sekä Vaahersalo että Putkisalo. Poikia syntyy kaikkiaan neljä. Ensimmäisenä Erkki lokakuussa 1796, joka kuolee kuumeeseen kolmevuotiaana. Heti Erkin kuoleman jälkeen lokakuussa 1799 syntyy Antti Juho. Matti syntyy 1802 ja Lauri 1805. 

Antti Örnin viimeinen ehtoollismerkintä on Putkisalo 1:n torpparina 21.7.1805. Mitä sitten tapahtuu, mistä Antti saa niin julman rangaistuksen, on minulle vielä epäselvää. Jatkan syyn etsintää. Antti ei varmaankaan jätä minua rauhaan, ennen kuin löydän oikean käräjäpöytäkirjan, missä tuomio on langetettu. 

Rippikirjassa on tämän jälkeen tyly merkintä, että komppanian sotilas nro 34 on piiskattu kuoliaaksi (ihjäll piskad). Kuolinpäivämerkinnän mukaan tiedämme, että jääkäri Antti Oinonen kohtasi kohtalonsa 39 -vuotiaana, marraskuun 11. päivänä 1805.

Piiskurin eli profossin virkapuku.
Kuva: Finna, Turun museokeskus.

Piiskurin lakki, profossin virkapuku.
Kuva: Finna, Turun museokeskus.

Rantasalmen kuolleet ja haudatut 1805.
Kuva: Kansallisarkisto, digihakemisto.

Mitä tapahtui Annalle ja lapsille tämän jälkeen? Elämä oli varmasti tiukkaa, sillä pojista Matti on renkinä jo 10 -vuotiaana Repomäessä Gabriel Binskin talossa. Matti mainitaan ruotuköyhäksi. Lauri on avioitunut Matleena Pölläsen kanssa ja elää torpparina Ahvensalmella (pitäjän rajat ovat vaihdelleet, joten Ahvensalmi löytyy välillä Rantasalmen ja välillä Heinäveden puolelta). Anna turvautuu poikansa Laurin perheeseen ja asuu samassa torpassa heidän kanssaan Ahvensalmella ja Malkkilassa. Leski Anna Puustinen kuolee Heinäveden puolella, 69-vuotiaana ruotuköyhänä. Kuolinsyyksi on merkitty vanhuudenheikkous. 

Kun osuin sattumalta Antin kuolinmerkinnän kohdalle päätin, että Antin tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Raipparangaistusta ei annettu kevyin perustein, joten varmaankin Antti oli syyllistynyt johonkin vakvaan rikokseen. Harmillisesti osa Rantasalmen rippikirjoista on palanut, joten ihan aukottomasti en pysty seuraamaan perhettä. Myös Antin sotilasurassa on vielä tutkimista. Näistä tulee toivottavasti joskus osa 2 Antin tarinaan. 

Raipparangaistus on julma ja on hyvä muistaa, että se on edelleen yleinen rangaistusmuoto monissa Afrikan ja Aasian maissa sekä Lähi-idässä.

Lähteet:

Generalmönsterrullor: Generalmönsterrullor, Arkiv med löpande volymnumrering, SE/KrA/0023/0/1038 (1804-1806) - Riksarkivet - Sök i arkiven

Finna: piiskurin virkapuku | Hakutulokset | Finna.fi

Pääkatselmusluettelo 1797-1806: SSHY - Kuvatietokanta - Savon jääkärijoukko ja Karjalan jääkärijoukko (sukuhistoria.fi)

Kansallisarkisto, Kuolleitten ja haudattujen luettelo: Rantasalmen seurakunnan arkisto - I F:5 Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1777-1816, jakso 147: 1805 okt - dec; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5871962501&aineistoId=1227190583 / Viitattu 18.12.2022 Rantasalmen seurakunnan arkisto - I F:5 Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1777-1816, s.186-187 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, vihityt 1791: Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Eb:1 Vihittyjen luettelot 1777-1817, jakso 48, sivu 92-93: År 1791; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5871950574&aineistoId=1227175786 / Viitattu 18.12.2022 Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Eb:1 Vihittyjen luettelot 1777-1817, s.92-93 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, vihityt 1796: Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Eb:1 Vihittyjen luettelot 1777-1817, jakso 63, sivu 122 - 123: År 1796; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5871950481&aineistoId=1227175786 / Viitattu 18.12.2022 Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Eb:1 Vihittyjen luettelot 1777-1817, s.122 - 123 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, rippikirja 1800-1811, s. 690: Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Aa:4 Pää- ja rippikirjat II, Osikonmäki-Voinsalmi 1800-1811, jakso 186, sivu 690: Putkisalo No 1; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5871675579&aineistoId=1226809938 / Viitattu 18.12.2022 Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Aa:4 Pää- ja rippikirjat II, Osikonmäki-Voinsalmi 1800-1811, s.690 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, lastenkirja 1801-1817, Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Ab:3 Lastenkirjat II, Pirilä - Voinsalmi 1801-1817, jakso 73, sivu 744-745: Repomäki No 1, No 4; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5871804248&aineistoId=1227017027 / Viitattu 18.12.2022 Rantasalmen seurakunnan arkisto - I Ab:3 Lastenkirjat II, Pirilä - Voinsalmi 1801-1817, s.744-745 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, rippikirja 1829 - 1839; Heinäveden seurakunnan arkisto - I Aa:9 Pää- ja rippikirjat 1830-1839, jakso 17, sivu 16: Ahvensalmi No 2; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6317134777&aineistoId=1203105254 / Viitattu 18.12.2022 Heinäveden seurakunnan arkisto - I Aa:9 Pää- ja rippikirjat 1830-1839, s.16 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, rippikirja 1840 - 1849; Heinäveden seurakunnan arkisto - I Aa:10 Pää- ja rippikirjat 1840-1849, jakso 477, sivu 477: Ahvensalmi No 2; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6317148346&aineistoId=1203120361 / Viitattu 18.12.2022Heinäveden seurakunnan arkisto - I Aa:10 Pää- ja rippikirjat 1840-1849, s.477 (digihakemisto.net)

Kansallisarkisto, kuolleet 1841; Heinäveden seurakunnan arkisto - Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1839-1888, jakso 7: 1841 ; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5824422206&aineistoId=1203243213 / Viitattu 18.12.2022 Heinäveden seurakunnan arkisto - Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1839-1888, kuva 7 (digihakemisto.net)