Joulu Naurislahden torpassa 1870

Tupa tuoksui puhtaalta. Sohvi Israelintytär Halt oli siivonnut torppaa monta päivää Kustaava-piian kanssa. Puhtaat oljet oli levitetty tuvan lattialle ja himmeli ripustettu kattoon. Kohta voisi rauhoittua jouluun. Sohvi vilkaisi olkansa yli ja varmisti, että vuoden vanha Heikki nukkui puisessa kehdossa. Seitsemänvuotias Maija ja viisivuotias Iita leikkivät ja tarvittaessa tönäisivät Heikille vähän vauhtia, jotta tämä nukkuisi vielä hetken. Sohvi huokaisi. Tytöistä oli jo iso apu ja he huolehtivat vauvasta äidin kiireiden aikana. Tosin tänään tehtiin vain välttämättömät työt. Navettatyöt oli kuitenkin tehtävä, vaikka lehmät olivatkin ummessa tähän aikaan vuodesta. Yhtä lehmää ruokittiin vähän paremmin kuin muita ja yritettiin siten pitää maidossa mahdollisimman pitkään. Mansikista olikin saatu maitoa lapsille syksyn ajan ja vielä tänään Sohvi saisi keitettyä ohrapuuron maitoon. Se olisi oikea joulupuuro.

Yksitoistavuotias Juho ja yhdeksänvuotias Erkki olivat päässeet isä Antin mukana hakemaan kuusta, joka tuotaisiin sisään torppaan. Kuusen kaatamiseen oli lupa tilanomistaja Hämäläiseltä.  Ei torpassa muuten tiedettäisi mitään joulukuusesta, mutta Antin sisko, Johanna Karoliina oli miniänä Hämäläisen talossa ja hän oli kertonut tästä uudesta jouluisesta koristeesta. Kaupunkien taloissa kuuseen kiinnitettiin kuulemma oikeita kynttilöitä. Kynttilöitä ei sentään Naurislahden torpassa kuuseen laitettaisi, mutta Johanna oli antanut veljen lapsille pipareita ja muutaman olkitähden, jotka voisi ripustaa kuusen oksille. Miltähän sellainen kuusi näyttäisi sisällä? Aluksi Sohvi oli vastustellut moista höpötystä, mutta antanut periksi, kun lapset olivat niin innoissaan. Mikä lie herrasväen uusi villitys, tuskin sitä enää seuraavana jouluna olisi.

Parin vuoden takaiset katovuodet olivat vielä aikuisilla hyvin muistissa, niin Sohvillakin. Silloin halla vei viljasadon kahtena vuotena peräkkäin, eikä jouluksikaan pystytty laittamaan mitään erilaista. Kerjäläisiä kulki ovelta ovelle pyytämässä leipäpalaa, mutta mistä olisi annettu, kun ei itselläkään ollut? Joskus piti Sohvinkin jatkaa veteen keitettyä puuroa akanoilla ja laittaa leipäjauhoihin pettua. Naurislahden torpassa selvittiin puutteesta huolimatta, vaikka vanha torppari kuolikin sinä kamalana vuonna tammikuussa ja pikku Riikka elokussa. Muut lapset jäivät onneksi henkiin, vaikka sairastelivatkiin kovasti. Vuoden vanha Riikka sairastui kovaan kuumeeseen ja kuoli tautiin. Ei siinä auttanut mikään, kun ei mitään rohtojakaan ollut. Sohvi pyyhkäisi silmäkulmaansa. Mutta lapsia kuoli ja uusia syntyi, sellaista elämä oli ja siihen piti tottua.

Nyt Sohvi oli kiitollinen, kun pystyi paistamaan perunoista ja porkkanoista tehtyjä laatikoita joulupöytään. Syksyllä teurastettu sika oli suolatynnyrissä ja siitä lohkaistu pala oli uunissa kypsymässä. Joulu tuntui suorastaan ylelliseltä aiempiin verrattuna. Kunhan Antti ja pojat tulisivat kotiin, mentäisiin joulusaunaan ja sen jälkeen syötäisiin jouluruoka. Ruoan jälkeen lapsille olisi vielä yllätys. Kaikki saisivat siirappinekut. Tämä oli hyvä joulu.

Pappani sedän Antti Antinpoika Brandtin Naurislahden torppa sijaitsi Viitasaaren Keihärinkosken Sakarilan kylässä. Tilanomistaja jatkoi kontrahtia Antin kanssa hänen isänsä jälkeen, joten perhe sai jäädä Naurislahteen vanhan torpparin kuoltua. Naurislahden torpan joulu oli moneen muuhun torppaan verrattuna kohtuullisen hyvä. Antilla oli varaa palkata piika ja hänellä oli tarjota töitä myös kahdelle itsellisen perheelle. Myöhemmin Sohvi Haltin perukirjassa kerrotaan, että torpalla oli mm. kaksi hevosta, kuusi lehmää, 14 lammasta ja kaikki maatalouteen tarvittavat työkalut. Mitään ylellisyysesineitä ei ollut. Tuvassa oli kolme pöytää ja kaksi irtotuolia sekä ilmeisesti kiinteät penkit seinävierillä, koska niitä ei erikseen mainita. Muita huonekaluja olivat kaappi, sänky ja kattolamppu. Naurislahden torpasta ei ole kuvia, mutta Finnasta löytyi kuva keskisuomalaisen torpan pihapiiristä. Tällainen se on voinut olla.

Naurislahden torpan joulun myötä toivottelen hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

  Antti Brandtin ja Sohvi Haltin lapset.

                    

Torpan pihapiiri Keski-Suomesta. Stoore Gustaf Albert 1900-1914. Finna.

                     

Lähteet: 

SSHY - Viitasaari , Rippikirja, 1866-1875 - Kuva 271 (sukuhistoria.fi)

SSHY - Viitasaari , Lastenkirja, 1866-1875 - Kuva 134 (sukuhistoria.fi)

Viitasaaren tuomiokunnan arkisto (JyMA) - Viitasaaren käräjäkunnan perukirjat 1911-1911, jakso 49: Soffia Halt, Keihärinkoski Naurislahden torppa; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77716970 / Viitattu 18.12.2021

Joulukuusi – Wikipedia

Hakupalvelu | Arkistot, kirjastot, museot | Finna.fi

Isänmaan puolesta annettu

Jokaisen suomalaisen lähisuvusta löytyy varmasti joku tai useampiakin, jotka antoivat sen suurimman uhrin, henkensä, isänmaan edestä. Nämä tapahtumat ovat kaikille tuttuja ja niitä muistelemme näin itsenäisyyspäivänä, joten en käsittele tässä kirjoituksessa niitä. Tässä blogissa pääosaan pääsevät oman ja puolisoni suvun nuoret miehet, jotka palasivat puupalttoossa rintamalta kotiin.Tiedot olen saanut Kansallisarkistosta tilaamistani sotilaskantakorteista ja digitoiduista sotapäiväkirjoista. Kursorilla kirjoitetut tekstit ovat suoria lainauksia sotapäiväkirjoista.

Ensin vähän tilastoja. Talvisodassa oli kaatuneita tai kadonneita 27 000 ja haavoittuneita 44 000. Jatkosodassa kaatuneita tai kadonneita 63 000 ja haavoittuneita 158 000. Lapin sodassa kaatuneita tai kadonneita oli 1000 ja haavoittuneita 3000. Lukemat vaihtevat hieman eri tilastoissa. (Arno Forsius.)

Veikko Albin Räsänen on mummoni veli. Hän syntyi 28.2.1919 Heinävedellä. Veikko osallistui jatkosodassa Tyrjän taisteluihin kesällä 1941, Laatokan luoteisrannikon sekä Kannaksen taisteluihin elokuussa 1941. Kesällä 1942 hän taisteli Karjalan kannaksella.

Ote jalkaväkirykmentti 7. II pataljoonan sotapäiväkirjasta 16.7.1942:, joka oli Veikon viimeinen päivä.

16.7.1942 klo 1.15 vihollinen lähetti propagandaa JR 49:n lohkolla. Klo 6.30 oma pst. tykki häirintätulta tienristiin. Klo 10.30 vihollisen pien.krh. ampui 9 kr. tk. 5:een ja 6. tk:een, sekä klo 11.40 3” suorasuunt.tykki 3 kr. Pöllön maastoon. Klo 10.00 vihollinen avasi kiivaan kk. tulen Ojasen bunkkerien itäpuolelta haavoittaen esteen edessä raivaustöissä olleita vänr. Piiroista selkään sekä korp. Räsästä ja jääk. Luostarista kuolettavasti. Haavoittuneita noutamaan rientäneet vänr. Terho sekä eräs alik. haavoittuivat.

Veikko haavoittui kiväärinluodista ja kuoli Ohtassa, Karjalan kannaksella joukkosidontapaikalla 16.7.1942. Hän oli kuollessaan 23-vuotias. Seuraavana päivänä alkoi Veikon viimeinen kotimatka Varkauteen, Pirttiniemen sankarihautausmaalle.

Veikko Albin Räsänen 1919 - 1942

Valtter Ossian Vihanto on ukkini veli. Valtter syntyi Lahdessa 7.12.1908. Lokakuussa 1939 hän ehti hakea kuulutukset Ainansa kanssa, mutta vihille he eivät koskaan ehtineet.

Valtter osallistui Talvisotaan 33. pioneerirykmentissä. Laatokan Karjalan Konnunkylässä käytiin mottitaistelua lähes kaksi kuukautta ja Valtter oli mukana taistelussa. Valtterin viimeinen päivä oli 29.1.1940. 

33. Pioneerirykmentin sotapäiväkirjassa on kirjuri kirjannut päivän tapahtumia klo 20.00. 

Alikers. Vihanto kaatui osastonsa ollessa piikkilankaesteen teossa Hirven lohkolla Koivuselässä. Vihollisen lentotoiminta kohtalaista.

Valtter kuoli selkään osuudesta sirpaleesta tai luodista. Hän oli kuollessaan 32-vuotias. Hänet on haudattu Heinävedelle Petäjäharjun hautausmaalle.

-          

Kuva sieltä jostakin. Valtter toinen vasemmalta.

Warkauden Lehti 17.10.1939

Kalle Bernhard Löppönen on puolisoni setä. Kalle syntyi Sulkavalla 19.4.1918. Hänet määrättiin vakituiseen palvelukseen syyskuussa 1939. Kalle saapui täydennysmiehenä 25.12.1939 jalkaväkirykmenttiin 14, jossa oli pääasiassa varsinaissuomalaisia miehiä. Kallen taistelupaikkoja ei ole merkitty hänen kantakorttiinsa, mutta hän ei ehkä ehtinyt olemaan muualla kuin Muolaan taistelussa. Talvi oli ankara ja lämpötila laski tammikuussa - 40 asteeseen. Muolaa oli talvisodan eturintamaa ja taistelut olivat ankaria. 

Kalle ehti olla täydennysmiehenä kolme viikkoa. Hän kuoli 14.1.1940 Muolaassa ollessaan 22-vuotias. Kalle on haudattu Puumalan vanhan hautausmaan sankarihautaan. 

Kalle heinätöissä Puumalan Latukan tilalla.

                                                 

Kiitos näille sankareille sekä kaikille maatamme puolustaneille. Teidän ansiostanne saamme jälleen viettää vapaan Suomen itsenäisyyspäivää, mutta uhri oli kallis. 

Lähteet: 

Veikko Räsäsen, Valtter Vihannon ja Kalle Löppösen sotilaskantakortit kansallisarkistosta.

Jalkaväkirykmentti 7. II pataljoonan sotapäiväkirja. Kansallisarkiston digitoitu aineisto

33. Pioneerirykmentin sotapäiväkirja. Kansallisarkiston digitoitu aineisto.

www.sotasampo.fi

Lauri Rämö: Muolaan kirkkomaan taisteluista Talvisodan 1939-1940 aikana,

Arno Forsius, Sankarivainajat vuosina 1939-1945. Sankarivainajat vuosina 1939–1945 (saunalahti.fi)

Valokuvat perhealbumeista.