Kirje Olgalle 1929

 

Henriikka Kustaantytär Winkki, ukkini isän sisko, on myös pyytänyt pitkään, että hänen tarinansa tulisi kerrotuksi jälkipolville. Päätinpä nyt toteuttaa hänen toiveensa.

Henriikka syntyi kesäkuussa 1864 Heinävedellä suurten nälkävuosien kynnyksellä torppari Kustaa Aatu Winkin ja Miina Ikäheimosen kolmanneksi lapseksi. Henriikan lapsuus oli todennäköisesti puutteiden ja huolien varjostamaa. Kaikki perheen lapset syntyivät ja elivät keskellä kurjia nälkävuosia. Nälkävuosina kesä oli lyhyt ja talvi pitkä. Kerrotaan, että lumet ja jäät sulivat vasta toukokuussa. Halla puolestaan tuhosi sadon jo elokuussa ja seuraavan vuoden siemenviljat menetettiin. Kesä 1866 oli myös hyvin runsassateinen, jolloin perunat ja juurekset mätänivät pelloille.

 "Suomen 1860-luvun suuren nälkävuodet ovat (toistaiseksi) viimeinen rauhanajan nälkäkatastrofi koko Länsi-Euroopassa. Lyhyessä ajassa, vuosina 1866 - 1868, alle kaksimiljoonaisesta kansasta kuoli 270000 henkeä. Näistä kuolemista noin 150000 oli "ylimääräisiä", nälän ja nälkäkriisiin liittyneiden kulkutautien aiheuttamia. Pahimpana vuonna 1868 kuoli 137720 ihmistä eli non 8 % väestöstä." Antti Häkkinen, Duodecim. 2021.

Nälkävuosien kamaluus konkretisoituu Heinäveden kuolleiden luetteloissa (Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen digitoidut kirkonkirjat). Kun 1850-luvulla kuolleita on kirjattu vuosittain keskimäärin 4-8 sivullista, niin vuonna 1866 sivuja on jo 15 ja vuonna 1868 ennätykselliset 25 sivua.

Nälkävuodet koettelivat myös Winkin perhettä. Perheen kuudesta lapsesta vanhin, Alpin kuolee 9 -vuotiaana. Tarkka kuolinsyy ei ole tiedossa, mutta kun vuosi on 1867, niin on todennäköistä, että poika on kuollut aliravitsemuksen heikentämänä johonkin kulkutautiin. Henriikan nuorempi sisar Eerika Miina kuolee myös samana vuonna marraskuussa vain 6 kk:n ikäisenä. Kuolinsyyksi on kirjattu näivetystauti, joka johtunee myös siitä, ettei nälän heikentämällä pienokaisella ole ollut selviytymisen mahdollisuuksia.

Henriikka kuitenkin selvisi, kävi rippikoulun ja pääsi ripille 16 -vuotiaana vuonna 1880. Hän oli hyväoppinen ja rippikirjan mukaan hän osannut lukea hyvin ja tuntenut kristinopin perusteet. Aikakaudelle tyypillisesti Henriikka lähti piiaksi heti ripillepääsyn jälkeen. Hän ehti olla piikana ainakin kolmessa eri talossa vuosien 1881 - 1884 välillä, kunnes nuorukainen Jussi Reetrikki Rönkkö alkoi kosiskelemaan Henriikkaa. Nuoripari kihlautui 13.9.1884 ja heidät vihittiin 30.11.1884. Voi olla, että Henriikka oli jo raskaana vihittäessä, koska Olga Maria syntyi jo seuraavan vuoden heinäkuussa. Pariskunta asui Jussin veljen, mökkiläinen Taavetti Rönkön taloudessa, yhdessä veljesten äidin ja heikkolahjaisen siskon kanssa.

Nuorenparin onni ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kesällä 1887 Jussi kuoli vain 26 -vuoden ikäisenä mahanpuruihin ja Henriikka jäi leskeksi ja yksinhuoltajaksi 23 -vuotiaana. Kuolinsyyksi on todellakin merkitty mahanpurut, mutta todellinen syy on voinut olla esimerkiksi umpisuolentulehdus. Henriikka jäi Olgan kanssa asumaan Taavetin talouteen, koska mihinpä muualle hän siitä voisi edes lähteä. Kolmen vuoden kulutta nuori leski kuulutettiin uuteen avioliittoon lampuoti Esa Kosusen kanssa ja heidät vihittiin vuonna 1890. Pariskunnalle syntyi tytär Siviä vuonna 1892 ja myöhemmin vielä Tyyne.

Minulla on ollut yllättävä mahdollisuus saada hieman tietoa myös Henriikan myöhemmistä vaiheista. Sukututkimusalusta Genin kautta löytyi henkilö, joka paljastui Henriikan tyttären Olgan jälkeläiseksi ja minun kolmanneksi serkuksi. Häneltä sain kopion kirjeen palasesta, jonka Henriikka on lähettänyt Olgalle 1929.

Henriikka Kosusen os. Winkin kirje tyttärelleen Olgalle. Kirje on saatu Tuomo Mantereelta ja se on kopio Taimi Mantereella, Olgan tyttärentyttärellä, säilyneen kirjeen osasta. Henriikan kirjoitus kursivoituina. 

                      Haapamäissä 11p 1929

                      Päivää Rakas Lapseni Olga.

Nyt tulen tervehtimään tällä paperilapulla ja tulen lausumaan tuhansia kiitoksia kirjeesi etestä, jonka sain suureksi ilokseni ja kun sain tietää, että olet vielä elossa.

Niin kyllähän se Jumala lyö vitsallaan meitä kaikkia lapsiaan itse kutakin parhaansa mukaan vaan niinhän se on, jota Jumala rakastaa sitä myös kuritta.

Olga Maria syntyi siis Henriikan ja Jussi Reetrikki Rönkön avioliitosta vuonna 1885 Heinävedellä. Henriikka jäi yksinhuoltajaksi, kun Jussi kuoli 1887, vain 26 -vuoden ikäisenä.

No niin, en ajatellu, että sinä rakas lapsi olet enää elossa, kun en ole saana mitään tietoa enkä koko joukostasi, ja nyt sanot olevasi taas leskenä ja kysyn, että onko sinulla yhtään lasta, kun et kerro lapsistasi mitään.

Olga oli muuttanut Lahteen ja hänellä oli kirjoittamisen aikaan ainakin viisi lasta; Mirjam, Toini, Solmu, Ester ja Vappu.

No niin nyt kerron elämästäni, että on ollu tervennä kaikki joukko, ja sitä Herran armolahjaa toivon sinulle Lapseni, sillä se on kaikkin parhain lahja, sillä jos ihmisen elämä puuttuu terveyttä, niin se puutuu silloin kaikkea.

Nyt kerron, että ei ole elossa kun Tyyne niminen lapseni. Siviä on kuollut jo maalinkuussa vuoten. Hän on ottamassa meitä taivaassa, jonne hän toivoi pääsevänsä suurten tuskain ja taistoin kautta, sillä hän vakutti meitä kaikkia, että älekää epäikkä, että kyllä hän päsee jumalan valtakuntaan ja sinne pitäisi meitän kaikkien pyrkiä, ennen kun tule myöhä.

Henriikan toinen aviopuoliso oli Esa Kosunen ja heillä oli kaksi tytärtä. Siviä Esantytär syntyi 1897 Heinävedellä ja kuoli 1928 Leppävirralla. Tyyne Lempi Esantytär syntyi 1902 ja kuoli 1931 Leppävirralla.

Kerron, että Siviä sairasti toista vuotta. Kun hän sai halvauksen, niin hän oli varatonna toinen puoli koko ruumista ja häneltä jäi neljä lasta ja nen on oleet minun hoilettamana, ja hän enätti olla kaksi kertaa miehelässä. Ensimäiseltä mieheltä jäi kolme lasta ja nyt hän jätti yhten lapsen ja aviopuolisonsa ja nyt hänen elämänsä on määriksi kerrottu.

Siviän ensimmäinen puoliso Kalle Ville Laakkonen oli syntynyt 1884 Kuopion maaseurakunnassa ja kuoli 1923 Leppävirralla. Heillä oli kolme lasta; Lahja, Taimi ja Helmi. Siviän toinen puoliso oli leppävirtalainen Eemi Markkanen (s. 1947 ja k. 1947). Heillä oli yksi lapsi, Toivo. Näitä lapsia Henriikka hoiti Siviän sairastuttua.              

Ja nyt kerron vähä omasta elämästäni ja olen ilonen sitä, kun muistat rakas Lapseni vielä vanhaa Äitiäsi. Vaikka kyllähän se vuottu äitikin mielen, kun on itsekin äitiksi juutuna ja kun saa paljon kärsiä ja kun tulee tunteman sen vanhemman rakkauten, sillä saahan vanhempi uhrata parhaansa lapsensa etestä ja pyytää rakkaata taivaalliseta isältä heille siunausta ja menestystä.

Kyllä minä olen ajatellut sinä lapseni monta kertaa, että kuinka sinä jaksat siellä suuressa maailmassa ja olisi hauska, jos tapaisimme toisemme täällä maan päällä, niin saisi enemmän kertoa, kun kirjottamalla minä olen jo vanha ja vanhaksihan sitä kaikki joututaan. Vaan vielä olen riski sen tähten, kun olen ollu tervennä ja isä on taas ollu tervennä.

Ja nyt täytyy jättää sinut lapseni Herran haltuun ja muista rakas lapseni Jumalaa ja vanhempiasi ja ole anteeksiantavaisen sillä antaahan… (kirjeen loppuosa puuttuu)

Henriikka kuoli Leppävirran Näätänmaan kylässä 21.9.1931, vain kahdeksan päivää tyttärensä Tyyne Turusen jälkeen. Tyynen tytär on kertonut, että hänen äitinsä ja mumminsa eli Tyyne ja Henriikka haudattiin samana päivänä. Arkkuja kannettiin parikymmentä kilometriä metsäpolkuja pitkin Turpeensalmen lossille asti, kun ei ollut tietä eikä laivalla päässyt sinä päivänä syysmyrskyn takia.

Henriikan, Esan ja Tyynen haudat ovat Leppävirran Näätänmaan hautausmaalla.

Esa Kosusen ja Henriikka Winkin hautakivi Näätänmaan hautausmaalla.

Henriikan ja Esan tyttären Tyynen sekä hänen tyttärensä Elsin hautakivi, myös Näätänmaalla.

Lähteet: 

Suomen 1860-luvun nälkäkatastrofi - syitä ja seurauksia. Antti Häkkinen. Duodecim 2012. Suomen 1860-luvun nälkäkatastrofi - syitä ja seurauksia (duodecimlehti.fi)

Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen digitoidut kirkonkirjat SSHY - Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry.